SE ON ULKONA!

Ensimmäinen teaser on julkistettu! Tsek it aut!

Tonttuja, pääkallokelejä ja LOISTAVA teaser.

"Hupsa". Näin kuului tuottajan suupielestä, kun jalka otti ja lähti elämään omaa elämäänsä rappusissa. Tällä kertaa ei menty toosa edellä, vaan ihan suorin vartaloin ja ties mitkä piruetit heittäen, yläpää kopsuen kivasti graniittiin. Ja lasarettin kävi matka.

Mutta ei hätää! Kyseinen episodi ei vaikuta mitenkään muuten dokkarituotantoon, kuin että pikkujoulut jäävät nyt Marin ja Tuomaksen kahdestaan juhlittavaksi ja pari paperihässäkkää siirtyy ensi vuodelle. KAIKKI KUNNOSSA SIIS! Mukaanlukien päänuppi, jonka kolahtelu vielä tätä kirjoittaessa aiheuttaa erikoisia harhoja kuulossa, mutta se on vain kivaa. Ja lekurisetäkin sanoi, että "tyttö hei, sun pää näyttää tosi hyvältä". Otan oikeudekseni irroittaa tuon kommentin asiayhteydestään ja mutustella tuota suloista lausetta aina naisellisen itsetuntokriisin iskiessä. Ihan sama mikä tilanne, ihan sama mikä pää, mutta hei, hyvältä näyttää!

Mutta se siitä. Nimittäin asiaakin on. Mari ja Tuomas ovat kasanneet mitä mahtavimman teaserin jo kuvatusta matskusta! Ja se teaser, pissismäisesti, kicks ass! Ihanat päähenkilöpojat, ihanissa tilenteissa, ihanan musan höystämänä. JES!

Jaa että milloin näette sen? Tuota. Älkää multa kysykö. Tuottajahan minä vain. Heh. Toivon, että tämän vuoden puolella vielä. Se riippuu Marista ja Tuomaksesta, joten kuumottakaa niitä immeiset!!!! Tämä tuottaja ottaa loppuvuoden lukua sängynpohjalla ja toivottavasti myös erämaassa. Ja teille kaikille toivotan mahdottoman rakasta sydäntalven aikaa. Ensi vuonna punkataan vieläkin paremmin!

Tuomiolla (eli kertomus siitä mitä tapahtui suljettujen ovien takana).

Tänään oli suuri päivä. Ulkoilma liki yhtä jäätävä kuin pingviinin pieru. Kolmet sukat ja kaksi kaulaliinaa ei vaan tunnu riittävän. Mutta ei haittaa, sillä Suomen kuumin tuotantoryhmä, tämä kävelevä Costa del Sol, oli menossa paistattelemaan päivää pitkästä aikaa tuotantokokoukseen niin sanottujen korkeampien voimien, eli kirstunvartijoiden ja Sauronin kätyreiden eteen. Näissä maisemissa oltiin viimeksi viime keväänä, silloin kun kuvauksia ei oltu vielä edes aloitettu ja kaikki oli levällään.

Tärkeät liput ja laput sekä ubea demo-teaser mukanamme treffattiin Tuomaksen ja Johannan kanssa hetki ennen varsinaista palaveria. Arvailtiin vähän mitä asioita palaverissa käsiteltäisiin ja mistä saattaisi tulla sanomista.

"Sanookohan ne jotain tosta materiaalin määrästä? Mussutetaankohan siellä siitä että nauhaa tulee menemään vielä niin hirveästi lisää?"

"No ei pitäs olla varaa sanoa kun ei meille ole tullut muita kuluja hevon perseen vertaa."

"Mutta hevon persehän on aika iso."

Tuotantokokouksemme oli määrä aikaa klo 12:45 mutta neuvotteluhuoneen ovet pysyivät suljettuina vielä tasaltakin. Odottelimme kärsivällisesti käytävässä. Mitään kiirettä ryhmällämme ei ollut, mutta mitä pidemmälle kellon viisari venähti, sitä pahemmin levottomuuden taso alkoi näkyä "pennuille jaffaa"-tasoisissa "hyvissä läpissä". Johanna ja minä viihdytimme toisiamme seksismin ja esineellistämisen sävyisellä epäkorrektilla keskustelulla koskien oppilaitoksemme tuottajaa (Toivottavasti Arto ei käy lukemassa tätä, tai jos käy niin terveisiä vaan!)

"Noniin, tulkaa vaan", kuului neuvotteluhuoneen ovelta. Vihdoinkin! Tuomas ei olisi varmaan kestänyt kuunnella enää yhtään enempää urpoja alapääjuttuja.

Tuotantopalaveri oli menestys. Meitä rakastettiin. Asiat näyttäisivät olevan hyvällä mallilla ja matkalla oikeaan suuntaan. Demo teki vaikutuksen ja taas tuli todistettua että paljas pylly on universaalisti hauskaa.

Nyt on vaan enää julmettu kiire saada tuotannolliset ja yleisölle suunnatut eri teaser/trailer-versiot leikattua, joten ensi kertaan, morbidelli! Muistakaa pukeutua lämpimästi!

Tuottajan paineet tarkistettu.

Ensimmäinen tuottajan deadline kaikkine budjetteineen ja papereineen oli keskiviikkona klo 16.00. Tunnollisena tyttönä sanoin Marille ja Tuomakselle, että hommat hoidellaan ajoissa kuntoon ja mitään paineita ei ole. Kuuluisat viimeiset sanat siis.

Tilanne keskiviikkona klo 14: Olenn ollut mahataudissa edelliset kaksi päivää ja olo ei ole nyt ihan ykkönen. Sängyssä puoli-istuvassa asennossa, läppäri sylissä, koira jaloissa ja takapuoli normaalipuristuksella viimeistelen budjettia ja väliaikaraporttia. Marilta tuli juuri ohjaajan sanat ja käsikirjoitus sähköpostiini, ei muuta kuin kasaamaan kaikki samaksi paketiksi. Homma hanskassa siis.

Tilanne keskiviikkona klo 14.40: Missä viipyy Tuomaksen sanat? Pieni hiki pukkaa kainaloon. Viestiä Marille, onko havaintoa äänisuunnittelijastamme? Ei ole. Tiukka määräys tulee: KUUMOTA SITÄ JANNUA. Tartun puhelimeen. Perse. Mulla ei ole Tuomaksen numeroa. Ai miten niin tuottaja pihalla? Uusi viesti Marille. Odottelua. Tiukkaa kellon tuijotusta. Kuulen telkkusarja 24:n ääniefektit korvissani. Sitten tulee viesti, joka sisältää Tuomaksen numeron. Soitan. Ei vastausta. Laitan viestin "tartten sun sanat mies". Kohta soi puhelin.

Tilanne keskiviikkona klo 14.50: Tuomas soittaa. - Tota, mitkä sanat?
- Öö. Eksie oo saanu mun sähköposteja?
- En oo aukassu konetta toissapäivän jälkeen.
- Okei. Tota.
- Mää oon töissä nyt. Millon sää tarttet ne semmoset sanat?
- Tunnin sisään.
- Okei. No mää käyn tossa kirjastossa väsään sen sulle. Mitä siihen pitää laittaa?
- No semmosta jotaki tosi älykästä.
- Okei. Moi.
- Moi.

Tilanne keskiviikkona klo 15.15: Sähköpostiin kilahtaa Tuomaksen sanat. Näin toimii ammattilainen!

Tilanne keskiviikkona klo 15.37 tai jotain: Koko paperikasa oikoluettu. Laitan paketin menemään suuremmille tahoille. Ensimmäinen deadline voitettu.

Maanantaina nähdään ja kuullaan, mitä tästä kaikesta seuraa. Sitä odotellessa!

Pääkalloluolan tuotantokokous.

Nyt kun tuotannollamme on ihan oikea, motivoitunut supertuottaja joka laskeutui ohjaajan pelastukseksi kuin taivaallinen siivekäs tietäjien luo, pääsimme pitämään pitkästä aikaa kunnollisen tuotantokokouksen.

Johanna, Tuomas ja minä kokoonnuimme Pääkalloluolaan askartelemaan paperitöiden pariin. Illan soundtrackista vastasi tuotantomme kummiorkesteri Righeira, sekä mm. Jyrki Nissinen, Bellrays ja Smiths. Keikautettiinpa vinyylisoittimessa myös "omien poikien" bändien tuotantoa.

Budjettiarvion työstäminen kävi yllättävän letkeästi yhteisvoimin. Tuomaksen perseklaffin hinnoittelussa tosin tuli vastaan tenkkapoo.

"Minkä arvoinen on Tuomaksen perse?"

"Kyllä se on rahassa mittaamaton."

Jostain syystä ohjaajan pyllyn hinnaksi arvioitiin yksi euro. Kiitti vaan tästä. On kiva tietää olevansa arvokas.

Kun koko pitkällinen budjetinlaatimishomma oltiin saatu tehtyä, kävi jotakin selittämätöntä. Koko Excel-tiedosto oli hävinnyt Johannan koneelta. Sitä ei löytynyt enää paikasta mihin tiedosto oli tallennettu, ei temp-kansiosta, ei roskakorista, ei mistään. Olivatko ylemmät voimat antaneet meille merkin? Tähänkö meidän koko tuotantomme jää? Monen tunnin työ taivaan tuuliin? Onko tämä enne? MITÄ TÄMÄ TARKOITTAA?

No, pitkällisen ihmettelyn ja kiroamisen jälkeen ei vaan auttanut muu kuin alkaa tekemään alusta alkaen koko paska uudelleen. Onneksi intoa riittää, hoh hoh hoo!

Kiitos Johannan norsun muistin, budjetti saatiin rivakasti tehtyä uudelleen. Lisäksi huomasimme painovirhepaholaisen joka oli kaataa koko budjetimme, sillä Excelin automatiikka oli laskenut kasettien kokonaishinnaksi 7000 euroa. No saa olla aika perkuleen hyviä kasetteja sitten! Onneksi virhe huomattiin ja korjattiin.

Noin klo 22.30 oltiin saatu koko paska kasaan. Seuraavat paperihommat saivat siirtyä myöhempään ja lähinnä allekirjoittaneen kontolle. Deadline kolkuttelee ovella kuin verenhimoinen viikatemies, mutta ei haittaa, minä en pelkää kuolemaa! Näihin mahtipontisiin kuviin ja tunnelmiin, adjöö.

KÄÄK-juoru! Vol. 2

Ohjaaja nähty editissä! Silminnäkijän mukaan meno oli mahtavaa ruudulla ja ruudun ulkopuolella. Ehkä lähiviikkoina selviää, mitä editissä TODELLA tapahtui.

Tuottaja-tiedottaja nähty komean miehen kanssa väsäämässä budjettia. Vai väsättiinkö hämärässä huoneessa jotakin muuta? Tämäkin selviää ehkä lähiviikkoina.

Äänisuunnittelija nähty. Mikä on aina yhtä mukavaa.

Stay tuned immeiset!

Ensimmäinen kikkeli.

Sunnuntaiaamu. Allekirjoittanut heräilee edellisen yön kuvausten jäljiltä. Käteeni on kirjoitettu punaisella tussilla "HOMO". Noniin, todella vitsikästä. Tsekkailen vähän kamojani, onko kaikki tallella. Jokaikinen omistamani asia on märkä ja haisee homeiselle kaljalle. Kaikki on tallessa.

Palatkaamme ajassa hieman taaksepäin. Lauantai-ilta. Olemme lähdössä Suvelaan Ämön järkkäämiin Suburban Home-hippoihin joissa soittavat Abnormi, Fun, Hero Dishonest, Subvulture ja Random Sickos. Pois alta pubiruusut ja lätkäjätkät, tänään ravintola Suvizzassa ei kuunnella Tomppaa.

Jani, jonka oli tarkoitus olla toisessa kamerassa, joutui peruuttamaan keikan sairastumisen vuoksi. Siihen hätään en ketään tuuraajaa saanut, joten yhdellä kameralla mentiin. Tuomas ilmoitti puhelimessa "paha olo, oksettaa". Kyllä se siitä!

Kyytiä ei ollut joten kärräsimme itsemme aina niin luotettavalla Espoon bussilla Suvelaan. Kaupan kautta Patun ja Ämön lukaaliin. "Täällähän on siivottu!", oli oma ensimmäinen kommentti heti kun pääsimme ovesta sisään. Joo, kämppä näytti epäilyttävän siistiltä, sillä poikia odottaa muutto ja vuokranantaja oli käynyt kylässä. Jopa Trainspottingin Rentonin suulla komeillut kikkeli oli siivottu näkyvistä. Kikkeleistä puheenollen, olemme nyt virallisesti taltioineet kuvauksiemme ensimmäisen kikkelin, kiitos tästä, Jape. Japella olisi kuulemma ollut treffit kuudelta, mutta mies palloili vielä kahdeksaltakin Patun ja Ämön nurkissa. "LÄHE NY JO MENEE!"

Suvizzaan siirtyessä jotkut tulivat kadulla kyselemään kesken kuvauksen mihin kuvaamme. En muista mitä vastasin, mutta välillä harmittaa että kuvasta menee ääni käytännössä "pilalle" näiden tilanteiden aikana. No, on luonnollista että ihmiset ovat kiinnostuneita eikä siinä passaa tylyilläkään.

Abnormi oli soittovuorossa ensimmäisenä. Tupa ei ollut vielä ihan täynnä, mutta aika kivasti jengiä oli jo suht aikaisin paikalla. Sinällään harmi ettei kameroita ollut kahta tai useampaa, koska tuolla mestassa puitteet olisi mahdollistaneet hyvin eri suunnista kuvaamisen ja mielenkiintoiset kuvat. No mutta niillä mennään mitä on ja ihan hyvät setit näinkin sai.

Illan mittaan tupa alkoi olemaan jo aika täynnä, valtaosa jengistä oli todennäköisesti tullut nimenomaan tsiigaamaan keikkoja, mutta oli joukossa myös niitä jotka varmaan luulivat tulevansa viettämään tavallista Suvizza-iltaa ja saivatkin nauttia tälläkertaa kotimaisesta HC-punkista. Näistä sympaattisimpia oli eräät lätkäpaitaiset ystävykset, jotka nimesimme Tuomaksen kanssa tuttavallisesti "Ratiopharm-jäbiksi".

Hero Dishonestin keikan alkaessa eturiviin änkesi parit tukevassa kuosissa olleet bailujuntit joista toiselta sain kunnon kaljasateen päälleni. Kamerakin sai osansa, mutta sitkeästi sitä pystyi jonkin aikaa lavan edustalla kuvaamaan. Jossain vaiheessa kaljasadetus rupesi olemaan sen verran uhkaksi kameralle että siirryin kauemmaksi.

Illan mittaan siinä sitten tuli nautittua musiikista ja hyvästä tunnelmasta. Muutamia känniääliöitä taidettiin taluttaa ulos, mutta yleisesti meno oli mukavaa, ihmiset ystävällisiä ja olut maistui vähän liiankin hyvälle. Toiseksi viimeisen bändin jälkeen oli aika lähteä. Partiopoikamme Jussi oli tulossa pelastamaan meitä valkealla ratsullaan Suvelan kosteasta viidakosta. Olimme selvinneet. Kalusto oli ehjää, materiaali tallessa ja kuvausryhmä mairean onnellisesti hymyilevää. Autolle päästyämme ilmoitimme iloisesti Jussille: "Määää oon ihan kännissä."

Kiitos Ämö, Patu ja muu konkkaronkka sekä ystävällinen Suvizzan henkilökunta! Tapaamisiin taas.

P.s. Tuoreimmat uutiset: Tiedottajamme Johanna on laajentanut työnkuvaansa ja on nyt myös levitys/markkinointi-tuottajamme! Jipijipi!

KÄÄK-juoru!

Isot pojat puhuvat kylillä: Dokumentin ensimmäinen teaser on tekeillä!

Stay tuned for möör plöör.

Smash the discos

Lepakkomiehessä vietettiin tänä viikonloppuna Teemun järjestämiä Smash the Discos-festejä, jossa kävimme taltioimassa Heartburnsin keikan. Tapasimme Tuomaksen ja Samuelin kanssa Pääkalloluolassa, kasasimme kamppeet mukaan ja valmistauduimme keikkaan kuuntelemalla The Volumesia ja Righeiraa.

HB:n keikan lisäksi ei muuta ollut tarkoituksena kuvata, joten Lepiksen reissu oli rutinoitunut ja leppoisa ilman sen kummempia kommervenkkejä. Soundcheckien aikaan paikalle, odottelua, keikka purkkiin, kamojen pakkaus, ja ulos. Olisi ollut toki kiva tsekata muidenkin bändien keikat, erityisesti ruotsalainen The Ziphs olisi kiinnostanut, mutta allekirjoittanut päätti kuitenkin kiltisti lähteä nukkumaan. Seuraavana päivänä festarit jatkuivat ja lähdin paikalle nauttimaan keikoista ihan "siviilissä".

Tällä viikolla nauhoitimme myös ensimmäisen Teemun haastattelun, senkään suhteen ei mitään ongelmia tullut ja innolla odottelen että päästään tekemään muidenkin poikien kanssa noi ensimmäiset haastikset.

Nyt on aikataulut opintojen sekä muiden projektien suhteen sen verran solmuiset että yritetään johonkin väleihin näitäkin kuvauksia tuupata, toivottavasti joulun jälkeen vähän helpottaisi. Seuraavaksi kuitenkin ensiviikonloppuna nokka kohti Suvelaa, sillä Ämö on sinne pistänyt Suvizzaan kunnon kekkerit pystyyn!

Adios.

Oma sähköposti avattu!

Ihanaa syksyä arvoisat punkkaajat. Työryhmämme jäseniltä on kyselty dokkariimme liittyen varsin mielenkiintoisia kysymyksiä. Vastaukset ovat myöskin olleet mielenkiintoisia. Näyttää siltä, että dokkarin teko oikeasti kiinnostaa. SE ON HIENOA!

Päätimmekin aukaista sähköpostiosoitteen kysymyksiä ja kommentteja varten, jotta voimme kootusti vastata mieltänne askarruttaviin kysymyksiin tuoppien äärellä. Julkaisemme sitten vastaukset ja kommentit täällä PUNK O CINESSÄ. Suonette anteeksi tämän käsittämättömän epäselvän kirjoituksen. Tiedottaja on vielä kesäterässä, mutta teroittuu varmasti päästessään leikkauspöydän ääreen tutkimaan tähän mennessä kuvattua matskua!

Tässä tiivistelmä ylläolevasta:

punkocine@gmail.com

Kysy! Kommentoi! Lähetä fanipostia! Pusipusi!

Suburban Home vol 2.

Hjelo! Valtaisan suosion edelliskerralla saavuttanut Suburban Home järjestetään jälleen Suvelan mallasten mekassa eli ravinteli Suvizzassa. Kyseessä on Hero Dishonestin levynjulkkarikeikka ja mukana reipas kasa muita epeleitä, mm. Abnormi. Tulkaa mukaan, meki mennään, tiätty! Hinta vain narikan eli 2 euröö.

"Kuka meitä on tuomitsemaan?"

Perjantai, taiteiden yö. Darksidessa järjestettiin Kallio Rolling Rainbow-Roller Derby-seuran tukibileet, jossa Abnormilla oli keikka, joten sinnepä sinne. Jaa mikä Roller Derby? No lukekaa vaikka tuolta: http://fi.wikipedia.org/wiki/Roller_derby

Koska Tuomaksella oli oman bändinsä kanssa keikka samana iltana Gloriassa, sain äänittäjäksi mukaan tällä kertaa Mikon, kakkoskameraan Samuelin.

Satuttiin Samuelin kanssa sattumalta samaan raitiovaunuun, jossa edessämme istui kaksi todennäköisesti muutamat kerrat vankilassa istuneet, omien sanojensa mukaan "Jaffaa" juovat katujen sedät, joiden kanssa matka meni rattoisasti jutustellessa.

"Ai onks tänää tapahtumien yö?"

"On joo. Ja huomenna on poliisin päivä!"

"Haha! Poliisin päivä! Ehkä me päästään Sörkkaan!"

Äijät hekottivat ja halasivat toisiaan. Sitten pistivät tupakaksi ja rupesivat puhumaan korvista.

"Mulla on tälläset hörikset... mikä se on se semmonen lentokorva..."

"Dumbo?"

"DDUUUMPO! No sillä on korvat! Se on hyvä se Dumbo."

"Joo, se on hyvä leffa."

"Joo, se on hyvä!"

Sitten oli aika jäädä pysäkiltä. PERHONKATU.

Mikko oli kerennyt paikalle ennen meitä. Viriteltiin ja säädettiin kamat kondikseen. Mesta kuhisi viehättäviä, tälläytyneitä Derby-tyttöjä (ja poikia), joista voisi käyttää sanaa energinen. Paljon keimailua, laulamista ja kymmeniä kertoja huudettiin jossain päin "WHOOOOOOOOOO!" ja ihmispyramideja rakennettiin. Myynnissä oli paitoja ja pinssejä, Samuelin kanssa ostettiin molemmat Polly Fuckit-pinssit (Derbypelaajilla on omat lempinimet ja Polly Fuckit on yksi pelaajista, Suvelan kuvauksissakin mukana ollut Krisse). Mikähän olisi oma Derby-nimeni? Koska olen enemmänkin nihkeä mököttäjä kuin eneginen glitteröity "WHOOO!"-riemuitsija, olisin varmaan joku STFU, Boredom Baby tai Miss Killjoy.

Meidän aikataululliseksi eduksemme Abnormi soitti melko aikaisin, keikka oli miellyttävää kuvata ja jotenkin ehkä sitä on itsekin vähän harjaantunut. Samuel vertasi tämän keikan kuvaamista yritykseensä kuvata lomallaan ympäriinsä lentelevää sudenkorentoa. Niin, onhan siinä haastetta pysyä perässä kun Patukin hyörii ympäriinsä kuin mikäkin vispilä. Mutta ankeampaa se olisi jos ei hyörisi.

Keikan jälkeen pakattiinkin jo kimpsut, tällä kertaa ei kuvattu muuta kuin pelkkä keikka. Kamat Pääkalloluolaan ja se keikka oli siinä. Suurkiitokset Darksiden henkilökunnalle, Patulle, ihkuille Rollereille ja ihanille työtovereilleni Samuelille ja Mikolle. Taas tuli pittoreskiiiii.

Play That Funky Music White Boy!

Keskiviikkopäivä. Treffasimme Tuomaksen kanssa Pääkalloluolassa, jossa juotiin kahvit ja katsottiin kalusto valmiiksi. Teemulla oli tänään Dj-keikka Lepiksessä ja alunperin tarkoituksena oli kuvata koko päivä johon sisältyi mm. Teemun uuden tatuoinnin tekeminen, mutta tatuoijan kone oli hajonnut joten kuvan tekeminen peruttiin. Menimme joka tapauksessa Teemun luokse, jossa itse maestro valkkaili illaksi soitettavia levyjä.

"Pitää kuunnella nää levyt kun ei niistä aina tiedä pyöriiks nää nelivitosella vai kolmekolmosella."

Osa sinkuista pyöräytettiin soittimessa vain siksi, että biisi oli niin hyvä.

"Tänään pitäis soitella varmaan enemmän tällästä rokkii eikä niinku punkkii. Yleensä mä soitan vaan punkkia, powerpoppia ja tollasta mut tänään on vähän erilaisii bändejä niin voi soittaa vähän erilaista musiikkia. Joka on tietysti ihan hauskaa."

Koska tatuointihomma peruuntui eikä mitään sen kummempaa ollut ohjelmassa, päätettiin pitää muutaman tunnin paussi ja jatkaa kuvauksia illemmalla. Kotiin syömään soppaa ja nukkumaan pitkät päiväunet. Univelan määrä alkaa olla rahalliselta arvoltaan jotakuinkin yhtä törkeää luokkaa kuin tähän asti nostettu opintolainani.

Illemmalla treffattiin Kivessä, jossa Teemun frendit esittelivät tyylikkäitä DIY-tatuointejaan ja puivat nykyistä tatuointimuotia.

"Eiks noi seittitatskat ollu alunperin joku vankilahomma?"

"Mitä vitun väliä."

"No ei mitään väliä."

"Mitä nykyään sais tatskata, jonkun piimätölkin vittu."

Kivestä tallustettiin tuttuun ja turvalliseen Lepakkomieheen, jossa hetken aikaa kuvattiin, mutta tekijänoikeudellisista syistä (MEILLÄ EI OO RAHAA!!) periaatteessa ääni on aina epäkäyttistä kun kaupallinen musiikki soi taustalla, joten päivä oli purkissa. Keikat Lepiksessä veti tällä kertaa itselleni täysin tuntemattomat Merries, Ninjat! ja The Hindu Gods.

Taisin muuten tänään löytää oman "Tarantino-biisini". Se on leffaan saatava, vaikka tekijänoikeuskulut olisivat ziljoonabiljarditriljardia. Enivei, kiitos Teemu ja kaikki muutkin tästä päivästä!

Vallatkaa kadut! Kallatkaa valut!

Törmättiin kuvauksia edellisenä iltana sattumalta Tuomaksen kanssa paikallisessa ravintelissa jonne "tulin vaan käväsemään", mutta yks kaks tulikin pilkku ja oho otin valkovenäläisen kun piti ottaa maitoa, ja tästä johtuen kuvauspäivän aamuna suussa maistui saappaalle ja muutenkin olo oli hutera ja vaivainen. Puhelimesta oli loppunut yöunien aikana akku joten herätyskellokaan ei soittanut ja nukuin suunniteltua pidempään. Tunnin päästä oli määrä olla Hakaniemessä kokoontumassa KATU ON PUNK-kadunvaltaukseen. Näissä jo neljättä kertaa järjestettävässä kadunvaltausbileissä ei nähdä didgeridoita, diaboloja, tulikeppejä tai muuta hippikrääsää. Sen sijaan täällä soittaisivat keikan Molemminpuolinen varma tuho, Sotavamma, Kylmä sota ja Spoiled Betty.

Tällä kertaa allekirjoittaneen ja Tuomaksen lisäksi Jani tuli täydentämään ryhmäämme toiseen kameraan. "Mutta onko riski ottaa äänimies kameraan?", kysyin läpällä kalustoa hakiessani koulumme käyttömestareilta. Vastaus jääkööt salaisuudeksi. Totuus on kuitenkin se, että Janista oli valtava apu ja jälkeenpäin editissä oli todella hauskaa tsekata materiaalia josta ei tiennyt mitä odottaa, itse kuvaaman matskun kun aina muistaa kuitenkin.

Takaisin kadunvaltaukseen. Kasattiin kamppeet, hypättiin ratikkaan ja päästin tapaamispaikalle Hakaniemen Maailman rauhan patsaalle. "Mitä hittoa, eihän täällä ole kuin kourallinen ihmisiä". No, oli lauantai klo 13 ja ihmiset vasta heräilivät ja pikkuhiljaa porukkaa alkoikin valumaan mestoille lisää.

Poliisit olivat paikalla alusta asti ja tulivat meiltäkin tiedustelemaan tapahtuman kulusta.

"Tiedättekö onko tapahtuman johtaja jossain päin täällä"

"Ei täällä ole mitään johtajia"

"Jaa. No tiedättekö minne päin olette menossa?"

"Ei tiijetä."

"SELVÄ."

Jonkin ajan vartoilun ja sen lomassa toimitetun viime hetken asetussäädön jälkeen lähdettiin viimein kohti pääkallopaikkaa, josta valtaosalla ei ollut etukäteen tietoa, vähiten poliisilla. Koska iki-ihana partiopojan valmiudella varustettu jokapaikan höylämme Jussi (joka tälläkertaa oli nakitettu epäviralliseksi roudariksi ja kaupparatsuksi) ei ollut vielä paikalla, jouduimme roudaamaan kamojamme samalla kun kuvasimme punkkariletkan valumista kohti pitkääsiltaa. Edellisiltana hankittu kohmelo ei ainakaan ollut avuksi hikoillessamme rojujemme kanssa. Reppu selässä, toisella hartialla painoi kamera & rigi (eräänlainen olalle tuleva "teline" kameralle vastapainoineen, jotta kuva pysyisi vakaampana) ja toisella hartialla varustekassi jossa pötkötti erinäistä krääsää ja pieni statiivi kinopäineen eli "Vauva". Hiki valui norona pitkin kasvoja ja tipahteli silmäripsistä, kun juoksimme Tuomaksen kanssa välillä letkan seassa ja välillä sen perässä. Tuomas ei varmaan saanut mitään käyttistä äänimateriaalia, kun allekirjoittanut puuskutti ja läähätti kuin tuberkuloosibakteeri.

Kaisaniemen Varsapuistikon jälkeen pysähdyttiin Unioninkadulle, olimme päässeet määränpäähän. Katu suljettiin aluksi suurkirkolle asti, mutta ilmeisesti poliisin pyynnöstä (tai vaatimuksesta) vallattua kadunpätkää tiivistettiin hieman. Joka oli kyllä ihan hyvä, hyvin mahduttiin pienemmällekin pätkälle ja kirkon häävieraat saivat viettää kemujaan rauhassa. Hikoilimme kuin pienet purot ja oli pakko saada juotavaa. Catering ei juuri elä näissä kuvauksissa. Onneksi on Jussi, joka oli yhä matkalla joten hän pystyi tuomaan meille juotavaa.

"Mitä te pojat otatte?"

"Vaik jotain limuu..."

"Entä Jani, mitä sä otat?"

"Kaljaa"

"No kyllä mäkin sittenkin haluan kaljaa jos Janikin saa!!"

No niin. Kaljaa, lonkeroa ja paljon vettä, kiitos.

Alunperin tarkoitus oli kuvata Masan kanssa täällä, mutta Matti olikin kuumeessa ja tuskin tulee paikalle. Pahaan saumaan tuli pöpö, sillä Ydinperheellä oli luvassa vielä keikka samana iltana Espoossa. Loppuviimein kävi niin, että sekä Patu, Teemu ja Masa tulivat kaikki ainakin vähintään piipahtamaan paikalle ja kaikista saimme pikkupätkät materiaaliakin.

Patu oli paikalla ensimmäisenä ja keskittyi rauhalliseen tissutteluun. Matti käväisi nopeasti hoitamassa lähinnä käytännön asioita ja pyöräili takaisin kotiin lepäämään iltaa varten. Teemulla oli mukanaan kori jossa kökötti kaksi korkkaamatonta kossupulloa.

"Mulla oli näitä kymmenen mutta nyt on enää kaks jäljellä. Kaheksan oon jo juonu".

Ehkei kuitenkaan tämän päivän aikana kaikkia, joka tapauksessa kuosi oli jo aika näppärä ja Teemullakin oli Kakkahätä 77-bändinsä kanssa vielä keikka illemmalla Lepiksessä.

"Mihin te kuvaatte"-kysymyksiin tuli vastattua taas jonkun parin tusinan verran ja jälleen Tuomaksen mikkisuoja sai paljon paijauksia, joskin joidenkin suhtautuminen karvaiseen ystäväämme oli hivenen ärtynytkin. Jossain vaiheessa tarkoitus oli haastatella omien sanojensa mukaan "maailman vanhinta punkkaria" eli Moskovan Henkkaa, mutta "haastattelu" meni siihen että yritimme Henkan kanssa yhdessä saada kahta pikkutyttöä esittämään meille laulun siinä kuitenkaan lopulta onnistumatta.

Keikoista kuvattiin aina noin puolet jokaiselta bändiltä. Janiin on evoluutiomme jättänyt aavistuksen enemmän apinaa kuin meikäläiseen, joten Jani olikin jatkuvasti kivunnut itsensä millon mihinkin korkeuksiin. Keikkojen alkaessa Jani kiipesi Jussin avustuksella portin kautta viereiselle korkealle muurille kameroineen, pari kaljaa tietty repussa matkaevääksi.

"Täytyy varoa ettei unohdeta Jania tonne ylös"

Spoiled Bettyn shown meinasi varastaa muuan vähän varttuneempi leidi yleisössä, jonka yhden hengen pitti oli sen verran hurjaa menoa ettei muut meinanneet uskaltaa liittyä seuraan. Myöhemmin kyseinen täti (joka omien sanojensa mukaan työskenteli Tarja Haloselle ja tunsi hänen kolme tytärtään, joista yksi työskenteli taksikuskina...) todistettiin myös mm. antamassa tekohengitystä eräälle sammuneelle punkkaripojalle, joka heräsi lopulta vasta siinä vaiheessa kun tätsky puristi jäppistä munaskuista. Käyhän se elvytys noinkin.

Loppuvaiheessa kun bändit olivat esiintyneet, ilta alkoi hämärtyä ja virkavalta tuli lopettamaan bileitä, laitoimme mekin pillit pussiin. Jatkot olivat Tokoinrannassa joten matkamme kävi sinne. Myöhemmin illalla mentiin Tuomaksen ja Jussin kera vielä katsomaan Teemun keikkaa, joka osottautuikin melkoiseksi sekoiluksi, taisi olla sekä yleisö että esiintyjät juoneet sopivasti muutakin kuin pillimehuja. Teemulla tosiaan oli ollut ne kymmenen pulloa kossua...

Hauska päivä oli taas, kiitoksia, sitten vaan etiäppäin.

Ei mennyt niin kuin Strömsössä

Painostavan hiostava lauantaipäivä ja Moskovan metsäpalojen tuhkat hengityselimissämme. Pietarissa tulitikuilla leikkivän Tuomaksen tuuraajaksi nakitetun Janin kanssa pakkasimme kimpsut ja kampsut pakuun (kyllä - tälläkertaa meillä oli oikein kyyti!)ja suuntasimme nokkamme kohti Suvelaa ja itse päivänsankaria eli Patua. Oli tarkoitus hengailla Suvelassa ja lähteä siitä sitten varsinaisiin Patun syntymäpäiväkemuihin Hesarille ravinteli Lepakkomieheen jossa siis esiintyi Confusa, Over Attacks, Obscenes ja Subvulture. Loppujen lopuksi asiat eivät sitten menneetkään aivan niin kuin oli suunniteltu ja itse sankarin puolesta ilta meni vähän plörinäksi. Mutta palaamme siihen kohta.

Saavuttuamme Suvelaan vastassamme oli vähän lekaa maistanut ovi. Mitäs helkkaria täällä on tapahtunut? Heti Puntalasta kotiuduttuaan jäbät olivat saaneet nauttia jonkinlaisen mustasukkaisuuskohtauksen saaneesta riehujasta joka oli yrittänyt ilmeisesti poikien kämppään sisälle hakkaamalla oven paskaksi samalla kehoittaen: "Ovi auki, täällä on hauki!". Joopa joo, tervetuloa Suvelan lelughettoon. Patun mukaan uusi ovi saataisiin seuraavana maanantaina.

"Ovihan on niinku portti ihmisen sieluun... ja meidän ovi on rikki!"

Iltapäivä kämpillä sujui rattoisasti. Japelle parturoitiin uusi viehättävä kampaus josta varmasti kannattaisi laittaa valokuva työhakemukseen mikäli tarkoitus olisi päästä urkuriksi ruotsinlaivan tanssiorkesteriin. Jossain vaiheessa sisällä hikoileminen sai riittää ja siirryimme ulos läheisille kallioille istuskelemaan. Puheenaiheena oli mm. Krissen väärinkäsitys termistä "vetää viikseen", jonka hän oli luullut tarkoittavan turpaan vetämistä. "Krisse kertoi sunnuntaina itku silmässä että häntä oli vedetty viikseen", Ämö hekotteli.

Ilta alkoi häämöttää ja oli aika siirtyä Kallioon. Tässä vaiheessa Patu alkoi olemaan normaalia vaisumpi ja ruvettiin porukalla epäilemään nestehukkaa tai suolojen puutetta ja juottamaan Patulle vettä. Kyllä se ohi menee...Tilataksi tuli isolle porukalle kannattavammaksi kuin bussireissu joten taksi Suvizzan pihaan, kiitos. Röh röh, punkkarit ne vaan taksilla ajelee, menkää te köyhät bussilla!

Kallioon päästyämme Patun kondis alkoi olemaan entistä huonompi. Kasvojen ja raajojen puutuminen ei vaikuttanut hyvältä, kädet tärisi ja päässäkin huippasi. Sissinä Patu kuitenkin jaksoi lähteä sisälle Lepikseen ja ottaa onnitteluja vastaan.

"Voi vittu jos tästä tulee vielä lasarettireissu."

Ja niinhän siitä tuli. Sinnittelyn ja usean vesituopin jälkeen kunto vaan paheni ja lopulta Jape lähti viemään Patua sairaalaan. Näin sitä käy välillä että sankari missaa omat bileensä. Onneksi uusia bailuja tulee aina lisää ja pääasia on että Patu on nyt kunnossa.

Kiitos taas kaikille ja muistakaa nesteyttää itseänne muullakin kuin viisasten juomalla ja ihmiset, pitäkää mielessä poikien talon rappukäytävässä oleva huomautus:

Älä heitä roskia parvekkeelta!

Kasta ej rosk från balkongen!

Don't throw garbish from the balcony!

Ära viska prahti rödult!

Keinen müll vom Balkon werfen!