Olvilla sivistämässä

Lämpimänä Suvelan reissun jälkeisenä päivänä allekirjoittanut äänimiehineen tallusteli Vaasankadulla sijaitsevan anniskeluravintelin terassille tapaamaan Teemua. Tarkoituksena oli kuvata tänään lähinnä Dallapénpuistossa, tai minne ikinä päätyisimmekään. ”Otetaanko eka bisset?”, kysyin ja Tuomasta ei paljoa tarvinnut taivutella. Tästä se taas sitten lähtee. Kuvauspäivä.

Kaljakaupan kautta Dallapéhen, tuonne entisen ruumishuoneen pihaan. Tältä kyseiseltä ruumishuoneelta, joka nykyään toimii nuorisotalona, kuljetettiin aikoinaan rautatietä pitkin vainajat Malmin hautausmaan lepoon.

Puistomusiikkia tarjosi seitsemän euron kasettimankasta mm. Hunx and his Punx, Sipe & Salakuljetus sekä kotimaisen punkin tuore lupaus Moderni elämä. Olvi-pullojen korkkien sisäpuolelta löytyvät tietovisakysymykset olivat selkeästi tämän päivän ohjelman teemana. Kätevää - sivisty dokaillen! Mitä useammin ja nopeammin juot, sitä enemmän ja nopeammin opit!

"Heh, vittu tää on helppo. Tää on niin helppo että hävettää kysyä... Sävelsi Finlandian?”

”Onkse Sibelius?”

”Se on Sibelius.”

Tämä kirvoitti keskustelun Sibeliuksen ja Akseli Gallen-Kallelan kärpässienillä maustettujen viinaksien kittaamisesta aikoinaan Hotelli Kämpissä. Ja kun Sibelius oli lähdössä taas ryyppyreissulle Kämpiin, Aino-vaimo kysyi Sibbeltä jotta koskas on tulossa takaisin, johon Sibelius vastasi: ”Minä olen säveltäjä, en ennustaja”.

Uusi Olvi-kysymys. ”Petri Valli syntyi..?”

”Kuuskytviis.”

”Ei.”

”No vittu..kuuskytviis!”

”EI.”

”Kaheksan?”

”Ei. Aika lähellä.”

”Kuuskyt...seittemän!”

”Eeei”

”Kuuskytkuus?”

”Ei.”

”Kuuskytyheksän.”

”Kyllä! Mut jatkokysymys, missä punk-bändissä Petri Valli soitti?”

”Sekundassa.”

”Joo. Se on kyl jännä et sellanen virtuoosi soitti Suomen teknisesti paskimmassa punk-bändissä evör”.

Loppuillasta keskusteltiin nykypunkin rappiotilasta ja epäpoliittisuudesta, sekä hekoteltiin tamperelaisten krustien anarkistiselle kuntopiirille Liimanarina-bändistä tutun Olli Paukkeen vähän väliä kiherrellessä pilke silmässä väitöksiä kuten ”helsinkiläiset punkkarit on ihan perseestä.”

Tähän loppuun on vielä hyvä heittää Teemun itsekriittinen kommentti kavereilleen ennen baariin lähtemistä:

”Oottekste muuten ajatellu että jos tästä oikeesti tulee joku dokumentti niin mehän näytetää ihan idiooteilta?”

-Mari

Kuvausreissu Ouluun peruuntuu.

Ikäväkseni joudun ilmoittamaan, että dokkariamme ei kuvata Oulun Hässäkkäpäivillä. Syynä tähän ovat logistiset ja aikataululliset ongelmat sekä auton että kameran huollon osalta. Kuten kaikki tiedämme, näin lomakaudella juuri mitään ei saa hoidetuksi reippaasti ja ajallaan, paitsi kaljan kittaamisen ja jäätelön syömisen.

Työryhmämme jäsenistö on siis jumissa Helsingissä lukuunottamatta tiedottajaa, joka on rikospaikkakunnalla Oulussa. Mutta ilman ohjaajaa, äänimiestä ja kameraa hänkin voinee keskittyä oheistoimintoihin.

"Taivaan isä sanoo: "Ei kannata"".

Näin ohjeisti paikallinen rouva puomittavaa Tuomasta kun oltiin Suvelassa kuvauksissa. Antoisa ja avartava reissu ja neljän tunnin yöunien ja muutaman "luovaa työtä edistävän" Pirkka-oluen jälkeen ohjaajalla oli seuraavana aamuna kohtalaisen sikkurainen fiilis.

Sormiklaffiprojektini ei ole toistaiseksi edistynyt, joten tällä kertaa käytössämme oli niin sanottu "perseklaffi". Tästä ainakin allekirjoittanut repi huumoria vähän enemmän kuin olisi ollut kohtuullista (käytännössä hekotellen idioottimaisen lapsellisesti joka kerta kun klaffi otettiin). Perseklaffi (Lue: Tuomas läjäyttää klaffin kädellä omaan ahteriinsa. Tuhihi!) syö vähän turhan paljon kuvausryhmämme muutenkin jo nöyrää ammatillista uskottavuutta joten ehkä juhannuksen projektiksi voisi sen klaffin rakentamisen ottaa. Ja ihan jo leikkaajaa armahtaakseen.

Suvela, tosiaan, raikkaat tuoksut ja näkymät kuin Manhattanilla. Tahattoman humoristisia tilanteita ja hämmentäviä Suvizza-baarin asiakkaita, Patu ystävineen ei yhtään hämmentävyydessään ole poikkeuksia tästä. Sympaattisin tapaus oli muuan rouva joka selitti saunassaan olevasta 102-vuotiaasta äidistään, kuvitteli Tuomaksen imuroivan hänet puomillaan ja joka silmin nähden ihastui Patuun, laulaen tälle vähän väliä "Hän oli kauhean komea mies..." Olin positiivisesti yllättynyt siitä, kuinka vähän kuvausryhmä kiinnitti huomiota lähikaljakuppilassa, jossa onneksemme(?) oli rauhallinen ilta. Tilanne, jossa joka toinen ihminen tulee kyselemään "mille kanavalle tää tulee" tai heiluttelemaan kameralla helikopteria (älkää kysykö, mikäli ette tiedä) ei varsinaisesti ole kovinkaan käyttistä matskua suoltava. Kiitokset Tiialle, jonka ansiosta ylipäätään saatiin mestaan tulla kuvaamaan.

Yöllä puksutettiin Tuomaksen kanssa sitten snägärin kasvishampurilaisten kautta kotosalle valmistautumaan seuraavan päivän kuvauksiin. Näihin kuviin, näihin tunnelmiin, morje!

-Mari

DIY-sormiklaffi!

Klaffi on tärkeä työväline elokuvan leikkausvaiheessa – ilman klaffia äänen ja kuvan synkkaaminen yhteen on yhtä tuskaa ja paskaa. Tämän sortin dokkarin kuvauksissa klaffin käyttäminen vaatii hieman kekseliäisyyttä, koska suurimmaksi osaksi työskentelemme äänisuunnittelija/äänittäjä Tuomaksen kanssa kuvauksissa kaksin. Mukana ei ole kuvaussihteeriä tai assaria lyömässä klaffia ja meilläkin on kuitenkin vain rajallinen määrä käsiä.

Erään aamuyön tunteina rupesinkin miettimään, voisiko rakentaa jonkinsortin miniklaffia, joka olisi helppo roudata vaikka vyönsoljessa mukana ja jonka saisi lyötyä yhdellä kädellä vain paria sormea käyttäen. Vähän jämäpuuta, mustaa tussia/teippiä, pari ruuvia ja vot vot! Täytynee piirtää suunnitelmat ja delegoida rakentaminen eräälle käsistään kätevämmälle. Palaamme asiaan.

Patun, Teemun ja Matin bändit!

Tässäpä ennaakkoon kuunneltavaa:

http://www.myspace.com/abnormi

http://www.myspace.com/theheartburns

http://www.myspace.com/ydinperhe

Punktiedottaja tiedottaa

Nonniin immeiset. Nyt naamakirjakin saa nauttia PUNK O CINEN arvoisasta seurasta! Ja minä yritän pikkuhiljaa totutella punktiedottajan arkeen. Mitä on punktiedottaminen, aloittakaamme siitä. Kertokaa te minulle!

Ihanat päähenkilömme Patu, Teemu ja Matti sekä työryhmämme poikasjäsenet eivät ole reagoineet uhkailuviesteihini. Olen vaatinut heitä kertomaan itsestään pikkuisen saadakseni teille, lukijamme, lisätietoa heistä ja meistä. NIIN ETTÄ JOS ETTE POJAT KOHTA ALA VASTAILEEN MUN VIESTEIHIN, NIIN KIRJOTAN JOKAISEN ESITTELYN ITSE. IHAN VAAN RAKKAUDELLA TIETENKI.

Uhkailut sikseen. Seuraavaksi dokkarimatskua lähdetään kuvaamaan Oulun Hässäkkäpäiville 2.-3.7. http://www.hassakkapaivat.com/2010/

Tuon reissun blogi kannattaa ehdottomasti lukea, sillä kun koulun autoon ahdetaan työryhmä ja kalusto, matkataan tunteja läpi Suomen ja vastassa on tiedottaja ja päähenkilöt bändeineen ja kasa muitakin punk-bändejä sekä tapahtumapaikkana on legendaarinen Ykän pub, voin kertoa, että hommassa voi olla tekemisen meininkiä! Palataan asiaan siis.

Ensimmäinen kuvauspäivä.

Sunnuntaina 6. kesäkuuta Ydinperhe soitti keikan Helsinki Punk Festeillä Kulttuuriareena Gloriassa. No mehän tietenkin sinne sitten myös. Vihdosta viimein puheista teoiksi ja nauha pyörimään, jepajepa!

Takahuone osottautui skidisti haasteelliseksi kuvausmestaksi, koska tila oli melko ahdas ja joka seinällä oli iso peili. Jos kuvaan ei eksynyt puomin varjoa, niin sitten puomittaja heijastui peilistä. Töttöröö! No, kyllä sieltä materiaalit saatiin purkkiin. Porukka oli tietysti vähän hämillään että ”mikäs perkeleen kameraposse täällä on, ryyppäävät meitin viinat tietysti”. Pientä jännitystä oli ilmassa, onhan alussa aina pientä kankeutta ja totuttelua itse kullakin.

Itse keikka taltioitiin kolmella kameralla. Master-kamera teipattiin killumaan yläparven kaiteeseen. Viritys oli hivenen hazardi mutta hoiti tehtävänsä. Mustaa Gaffa-teippiä luotettavampaa kaveria ei ole! Samuel oli kuvaamassa parvella ja itse pyörin lavan edustalla. Keikka oli mainio ja harmitti hieman, että sunnuntai ja jo kaksi edellistä päivää kestäneet festarit olivat verottaneet yleisöä, väkeä oli harmillisen vähän paikalla.

Pillit saatiin pussiin joskus yöllä ja hyvin ansaittujen bissetuoppien jälkeen lähdettiinkin Tuomaksen kanssa yöratikalla kotia kohti, molemmat kameleina selät ja kädet täynnä kuvauskalustolaukkuja. Ajokortti olis kiva! No, ainakin säästettiin hiilidioksidipäästöissä ja maailma pelastuu.

Otteita tuottajan sähköpostista työryhmälleen.

Pieni alustus lienee tarpeen. Minä en ole tuottaja. En ole saanut siihen koulutusta ja inhoan papereita, byrokratiaa, rahan käsittelyä, hakemuksia, budjettiarvioita, aikatauluja, sopimuksia, sääntöjä, järjestelmällisyyttä.

Vallitsevien olosuhteiden vuoksi päädyin kuitenkin itse tuottamaan tätä elokuvaa kuin vahingossa – yhtäkkiä huomasin ryömiväni pitkin järjestyksen ja suunnitelmallisuuden viheliäistä viidakkoa. Ja machete sun muut apinantappovehkeet olivat jääneet himaan.

Kaikesta huolimatta ja pitkälti oppilaitoksemme vastaavan tuottajan Arto Tuohimaan kärsivällisyyden ansiosta olen selvinnyt. Tuottaminen ei ole minun teekuppini, olen epäjärjestyksen ihmisiä, en käy paskalla kalenteri kädessä ja puhelin toisessa. Rispektini tuottajia kohtaan on joka tapauksessa suuri ja on arvostettavaa että joku haluaa puuhata näiden asioiden kanssa ihan vapaaehtoisesti.

Ajattelin nyt paljastaa kirjesalaisuusrikkomuksen uhalla erään työryhmälleni lähettämäni sähköpostiviestin, joka ehkä ilmentää pientä allekirjoittaneen psyykkistä rakoilua esituotantovaiheessa.

” 31.5.2010

Moi arvon ihanuudet. Kevätaurinko lämmittää suloisia persposkiamme ja perhoset lentelevät. Joten mikä sen paremmin sopiikaan tähän mukaan kuin kasa paperihommia! Tässä on nyt sit kaikennäkösiä tuotanoinni tuotanoinni paprusia, olkaa hyvä ja tutustukaa ja ihmetelkää upeiden tuottajalahjojeni hedelmiä.

Pari kysymystä:

TUOMAS! Jos tarviit jeesiä sinne sunnuntaille äänihommelziin niin kysytkö itse jonkun avustamaan?

SAMUEL! Pääsetkö vielä kakkoskuvaajaksi? Siellä ei kahta kameraa tarvita kuin vähän aikaa, mutta kelasin että jos pystyisit ottamaan myös valokuvia tuolla if you can can can do you do you wanna?

Ei muuta! Nyt meen kakalle!

-Supertuottaja”

Palaillaan taas ja Lars von Trierin Antichrist-elokuvassa seikkailevaa kettua lainatakseni, CHAOS REIGNS!

-Mari

Alussa kiitos seisoo.

Kiitos Johanna sangen vaatimattomasta aloituksesta.

Tervetuloa omasta puolestanikin. Tässä blogissa siis seurataan punkkareista kertovan dokumenttielokuvan tuotantoprosessia aivan alusta loppuun asti - esituotannon paperipyörittelystä ensi-illan kuohuviiniövereihin. Olen elokuvailmaisun opiskelija Helsingistä ja tämän elokuvan ohjaaja, käsikirjoittaja ja tuottaja, sekä päävastuullinen kuvaaja. Apunani on sangen sekalainen joukko lahjakkaita, mainioita ihmisiä, joita ilman tästä projektista ei tulisi yhtikäs mitään ja lisää jengiä varmasti matkan varrella hyppää kyytiin. Kiitos teille kaikille jo tässä vaiheessa. Erityissuperkiitos Matille, Teemulle ja Patulle, jotka lähtivät rohkeasti messiin tähän projektiin. Meillä tulee olemaan varmasti mielenkiintoinen ja hauska vuosi.

Äänensä tässä blogissa saa halutessaan kuuluviin niin koko työryhmä kuin itse dokumentin päähenkilötkin. Lisäksi matkan varrella mukaan saadaan valokuvia ja videoita ja mitä ikinä keksitäänkään (eli ilmapalloja, ruosteisia nauloja ja oma nimikkoponi).

Dokkarin tuotantoprosessi on siinä mielessä perinteistä elokuvatuotantoprosessia rikkova, että teemme leffaa itseään punkin lähtökohdista. Budjetti on pieni, työryhmä on pieni ja kaikki mitä vaan voidaan tehdään itse. Liiallista järjestystä, sääntöjä ja normistoa vältetään, muttei elokuvan kustannuksella. Työtä tehdään jokatapauksessa tosissaan, mutta pingottamatta ja kaikilla on mahdollisuus vaikuttaa mm. käsikirjoitukseen ja antaa ideoita ja ehdotuksia. Pääasia, että tehdään yhdessä elokuva josta voidaan olla ylpeitä.

Kuvaukset kestävät vajaan vuoden, jonka jälkeen starttaa massiivinen leikkausjakso ja äänen jälkityöt. Ja joskus olisi tarkotus saada koko paketti valmiiksikin. Tästä lisää sittempänä.

Kuten Johanna tuossa aiemmin sanoi, spesiaalia settiä tosiaan, tai sitten lainatakseni erästä seiskatuumaista, "We're not special just retarded."

Tästä se lähtee ja hieno kesä edessä!

-Mari

Nyt se alkaa!

Hyvät ihmiset, huonot mukaan lukien. Näin olemme korkanneet ainutlaatuisen blogin, jossa pääsette seuraamaan MAAILMAN MAHTAVIMMAN PUNK-AIHEISEN DOKKARIN VALMISTUMISPROSESSIA TEKIJÖIDEN JA PÄÄHENKILÖIDEN ITSENSÄ KERTOMANA! Uskaltanen väittää, että et ole tehnyt moista ennen. Ei se mitään, emme mekään.

Jotta te, arvoisat blogimme lukijat, ette tuntisi oloanne yhtään vähempiarvoisiksi, KUTSUMME TEIDÄT KAIKKI KOMMENTAATTOREIKSI PUNK O CINEEN! Kommentoikaa, kysykää, lähettäkää feissejä tai sormimerkkejä. Vastineeksi siitä me viihdytämme teitä. Ei huonompi vaihtokauppa, vai hä?