Klaffi on tärkeä työväline elokuvan leikkausvaiheessa – ilman klaffia äänen ja kuvan synkkaaminen yhteen on yhtä tuskaa ja paskaa. Tämän sortin dokkarin kuvauksissa klaffin käyttäminen vaatii hieman kekseliäisyyttä, koska suurimmaksi osaksi työskentelemme äänisuunnittelija/äänittäjä Tuomaksen kanssa kuvauksissa kaksin. Mukana ei ole kuvaussihteeriä tai assaria lyömässä klaffia ja meilläkin on kuitenkin vain rajallinen määrä käsiä.
Erään aamuyön tunteina rupesinkin miettimään, voisiko rakentaa jonkinsortin miniklaffia, joka olisi helppo roudata vaikka vyönsoljessa mukana ja jonka saisi lyötyä yhdellä kädellä vain paria sormea käyttäen. Vähän jämäpuuta, mustaa tussia/teippiä, pari ruuvia ja vot vot! Täytynee piirtää suunnitelmat ja delegoida rakentaminen eräälle käsistään kätevämmälle. Palaamme asiaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti