Törmättiin kuvauksia edellisenä iltana sattumalta Tuomaksen kanssa paikallisessa ravintelissa jonne "tulin vaan käväsemään", mutta yks kaks tulikin pilkku ja oho otin valkovenäläisen kun piti ottaa maitoa, ja tästä johtuen kuvauspäivän aamuna suussa maistui saappaalle ja muutenkin olo oli hutera ja vaivainen. Puhelimesta oli loppunut yöunien aikana akku joten herätyskellokaan ei soittanut ja nukuin suunniteltua pidempään. Tunnin päästä oli määrä olla Hakaniemessä kokoontumassa KATU ON PUNK-kadunvaltaukseen. Näissä jo neljättä kertaa järjestettävässä kadunvaltausbileissä ei nähdä didgeridoita, diaboloja, tulikeppejä tai muuta hippikrääsää. Sen sijaan täällä soittaisivat keikan Molemminpuolinen varma tuho, Sotavamma, Kylmä sota ja Spoiled Betty.
Tällä kertaa allekirjoittaneen ja Tuomaksen lisäksi Jani tuli täydentämään ryhmäämme toiseen kameraan. "Mutta onko riski ottaa äänimies kameraan?", kysyin läpällä kalustoa hakiessani koulumme käyttömestareilta. Vastaus jääkööt salaisuudeksi. Totuus on kuitenkin se, että Janista oli valtava apu ja jälkeenpäin editissä oli todella hauskaa tsekata materiaalia josta ei tiennyt mitä odottaa, itse kuvaaman matskun kun aina muistaa kuitenkin.
Takaisin kadunvaltaukseen. Kasattiin kamppeet, hypättiin ratikkaan ja päästin tapaamispaikalle Hakaniemen Maailman rauhan patsaalle. "Mitä hittoa, eihän täällä ole kuin kourallinen ihmisiä". No, oli lauantai klo 13 ja ihmiset vasta heräilivät ja pikkuhiljaa porukkaa alkoikin valumaan mestoille lisää.
Poliisit olivat paikalla alusta asti ja tulivat meiltäkin tiedustelemaan tapahtuman kulusta.
"Tiedättekö onko tapahtuman johtaja jossain päin täällä"
"Ei täällä ole mitään johtajia"
"Jaa. No tiedättekö minne päin olette menossa?"
"Ei tiijetä."
"SELVÄ."
Jonkin ajan vartoilun ja sen lomassa toimitetun viime hetken asetussäädön jälkeen lähdettiin viimein kohti pääkallopaikkaa, josta valtaosalla ei ollut etukäteen tietoa, vähiten poliisilla. Koska iki-ihana partiopojan valmiudella varustettu jokapaikan höylämme Jussi (joka tälläkertaa oli nakitettu epäviralliseksi roudariksi ja kaupparatsuksi) ei ollut vielä paikalla, jouduimme roudaamaan kamojamme samalla kun kuvasimme punkkariletkan valumista kohti pitkääsiltaa. Edellisiltana hankittu kohmelo ei ainakaan ollut avuksi hikoillessamme rojujemme kanssa. Reppu selässä, toisella hartialla painoi kamera & rigi (eräänlainen olalle tuleva "teline" kameralle vastapainoineen, jotta kuva pysyisi vakaampana) ja toisella hartialla varustekassi jossa pötkötti erinäistä krääsää ja pieni statiivi kinopäineen eli "Vauva". Hiki valui norona pitkin kasvoja ja tipahteli silmäripsistä, kun juoksimme Tuomaksen kanssa välillä letkan seassa ja välillä sen perässä. Tuomas ei varmaan saanut mitään käyttistä äänimateriaalia, kun allekirjoittanut puuskutti ja läähätti kuin tuberkuloosibakteeri.
Kaisaniemen Varsapuistikon jälkeen pysähdyttiin Unioninkadulle, olimme päässeet määränpäähän. Katu suljettiin aluksi suurkirkolle asti, mutta ilmeisesti poliisin pyynnöstä (tai vaatimuksesta) vallattua kadunpätkää tiivistettiin hieman. Joka oli kyllä ihan hyvä, hyvin mahduttiin pienemmällekin pätkälle ja kirkon häävieraat saivat viettää kemujaan rauhassa. Hikoilimme kuin pienet purot ja oli pakko saada juotavaa. Catering ei juuri elä näissä kuvauksissa. Onneksi on Jussi, joka oli yhä matkalla joten hän pystyi tuomaan meille juotavaa.
"Mitä te pojat otatte?"
"Vaik jotain limuu..."
"Entä Jani, mitä sä otat?"
"Kaljaa"
"No kyllä mäkin sittenkin haluan kaljaa jos Janikin saa!!"
No niin. Kaljaa, lonkeroa ja paljon vettä, kiitos.
Alunperin tarkoitus oli kuvata Masan kanssa täällä, mutta Matti olikin kuumeessa ja tuskin tulee paikalle. Pahaan saumaan tuli pöpö, sillä Ydinperheellä oli luvassa vielä keikka samana iltana Espoossa. Loppuviimein kävi niin, että sekä Patu, Teemu ja Masa tulivat kaikki ainakin vähintään piipahtamaan paikalle ja kaikista saimme pikkupätkät materiaaliakin.
Patu oli paikalla ensimmäisenä ja keskittyi rauhalliseen tissutteluun. Matti käväisi nopeasti hoitamassa lähinnä käytännön asioita ja pyöräili takaisin kotiin lepäämään iltaa varten. Teemulla oli mukanaan kori jossa kökötti kaksi korkkaamatonta kossupulloa.
"Mulla oli näitä kymmenen mutta nyt on enää kaks jäljellä. Kaheksan oon jo juonu".
Ehkei kuitenkaan tämän päivän aikana kaikkia, joka tapauksessa kuosi oli jo aika näppärä ja Teemullakin oli Kakkahätä 77-bändinsä kanssa vielä keikka illemmalla Lepiksessä.
"Mihin te kuvaatte"-kysymyksiin tuli vastattua taas jonkun parin tusinan verran ja jälleen Tuomaksen mikkisuoja sai paljon paijauksia, joskin joidenkin suhtautuminen karvaiseen ystäväämme oli hivenen ärtynytkin. Jossain vaiheessa tarkoitus oli haastatella omien sanojensa mukaan "maailman vanhinta punkkaria" eli Moskovan Henkkaa, mutta "haastattelu" meni siihen että yritimme Henkan kanssa yhdessä saada kahta pikkutyttöä esittämään meille laulun siinä kuitenkaan lopulta onnistumatta.
Keikoista kuvattiin aina noin puolet jokaiselta bändiltä. Janiin on evoluutiomme jättänyt aavistuksen enemmän apinaa kuin meikäläiseen, joten Jani olikin jatkuvasti kivunnut itsensä millon mihinkin korkeuksiin. Keikkojen alkaessa Jani kiipesi Jussin avustuksella portin kautta viereiselle korkealle muurille kameroineen, pari kaljaa tietty repussa matkaevääksi.
"Täytyy varoa ettei unohdeta Jania tonne ylös"
Spoiled Bettyn shown meinasi varastaa muuan vähän varttuneempi leidi yleisössä, jonka yhden hengen pitti oli sen verran hurjaa menoa ettei muut meinanneet uskaltaa liittyä seuraan. Myöhemmin kyseinen täti (joka omien sanojensa mukaan työskenteli Tarja Haloselle ja tunsi hänen kolme tytärtään, joista yksi työskenteli taksikuskina...) todistettiin myös mm. antamassa tekohengitystä eräälle sammuneelle punkkaripojalle, joka heräsi lopulta vasta siinä vaiheessa kun tätsky puristi jäppistä munaskuista. Käyhän se elvytys noinkin.
Loppuvaiheessa kun bändit olivat esiintyneet, ilta alkoi hämärtyä ja virkavalta tuli lopettamaan bileitä, laitoimme mekin pillit pussiin. Jatkot olivat Tokoinrannassa joten matkamme kävi sinne. Myöhemmin illalla mentiin Tuomaksen ja Jussin kera vielä katsomaan Teemun keikkaa, joka osottautuikin melkoiseksi sekoiluksi, taisi olla sekä yleisö että esiintyjät juoneet sopivasti muutakin kuin pillimehuja. Teemulla tosiaan oli ollut ne kymmenen pulloa kossua...
Hauska päivä oli taas, kiitoksia, sitten vaan etiäppäin.
