Perjantai 30.7. Viikon verran kestäneen nenähauteen jälkeen pääsin vihdoin poistattamaan hemaisevan lastan murtuneesta nokastani ja vapauttamaan sen alla muhineet mustapäät ja muun yrjöttävän skeidan. "Onhan tää vähän venäläisempi kuin ennen" oli oma kommentti ja löytyypä klyyvarin pielestä joku täysin uusi rustokin, mistälie lääkärit kaivaneet. No ei se niin justiinsa, meinaan nyt oli muut jutut mielessä, sillä sairaalareissun jälkeen pakattiin kalusto autoon ja lähdettiin köröttämään Lempäälän merkittävintä jokavuotista kulttuuritapahtumaa eli PUNTALA-ROCKIA. Allekirjoittanut on näissä kemuissa käynytkin jo muutamina vuosina aiemmin joten tiesi suurinpiirtein mitä odottaa.
Ensimmäinen festaripäivä meni lähinnä tunnustellessa vaikka jonkin verran materiaalia saatiinkin. Jokusia bändejä tuli tsekattua, näistä parhaimman potin veti selvästi Pertti Kurikan nimipäivät. Kehitysvammaisista punkkareista koostuva paljon jo mainetta saanut bändi soittaa ytimekästä punkrockia ja on niitä jo vähän harvinaisempia tän päivän kotimaisista punk-bändeistä joilla on jotain oikeaa sanottavaakin.
"Päättäjä on pettäjä, pettäjä on päättäjä, kun ei meistä kehareista tippaakaan välitä."
Kovin montaa muuta bändiä ei perjantaina tullut katteltua kovinkaan tiiviisti. Osittain koska ramopunk on niin kamalaa, osin illemmalla alkaneen vesisateen takia. Myös aikainen aamuherätys verotti ja oli fiksua käydä ennen kahtatoista yöpuulle, sillä aamuyöstä puoli viiden maissa lähdettiin tsekkaamaan mikä festarialueella on tunnelma. Ja sehän oli raikkaan kostea, teltta-alueella raikui punkkarilössin hemaiseva hoilaus "AI WANNA NOU WHAT LAAV IIIIIIIIS" ja nuotiopaikalla oli grillailut täydessä vauhdissa.
Omat yöunet sujuivat pienestä palelusta ja pakettiauton kovasta lattiasta huolimatta suht iisisti, verrattuna siihen että kusipäinen sadistituottaja laittoi Tuomaksen nukkumaan telttaan (sori!). Puolustukseni oli se että Lempäälän ainoa hotelli oli ainakin omien tietojeni mukaan lopetettu, pakun yöpaikat oli täynnä plus ehdotin kyllä majoitusta Tampereella. Ehkä Tuomas pystyi käyttämään veemäistä telttayötä taiteellisena inspiraationa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti