Lauantaipäivä käynnistettiin työturvallisuusmääräyksille fingeriä näyttävällä "ajolla" pakettiauton perästä (kuvaaja sidottiin jotakuinkin paikalleen tyylikkäästi kiinnitysliinoilla) ja Delta Force 2:n keikalla, tietysti sipsejä syöden. "Viinaa ja sipsejä, viinaa ja sipsejä!", lauloi DF2:n kilisevä kulkunen ja helisevä vaski kun Rainbown poikien tehtaan sour cream & onion rauskui hampaiden välissä.
Kuvausryhmämme luonnollisesti kiinnitti jonkin verran humalaisten punkkareiden huomiota ja tämä on aina odotettavissa kun kuvataan missä tahansa. Myös vihdoin käyttöön päässyt suloinen pikku-klaffimme herätti kiinnostusta. "Ihanin klaffi mitä mä oon ikinä nähnyt!", hihkaisi eräs tyttö. Ja oikeassahan se oli, onhan se nyt pirun söötti. Tuomaksen mikrofonin tuulisuoja sai ehdottomasti eniten huomiota, joku siinä on että "karpomikki" (tai kuten itse kutsun, Kani tai Marsu) kiinnostaa ja monia myös hämmentää. Tokihan se kestää aikansa tottua, että kokoajan on joku karvaturri kiusaamassa.
"Noi on ripustanu koiran tonne keppiin!"
"Antakaa koiralle vettä!"
Mutta on se kyllä kumma juttu että näinä päivinäkin, joina media on läsnä ihan kaikkialla ja lähes jokaisella ihmisellä on vaikkapa puhelimessaan videointimahdollisuus, silti vieläkin ihmiset on ihan pähkinöinä näinkin mitättömän pienestä kuvausryhmästä. On se jännää, voi että! Terveisiä Ivaloon sinne kotiväelle! Mitä te kuvaatte, mille kanavalle tää tulee? Hei kuvatkaa mua hei!! Teinipunkkareiden keskisormia tuli taltioitua nauhalle varmaan toistakymmentä, joka oli samaan aikaan sekä hellyyttävää että myötähävettävää. Kuitenkaan mitään varsinaista vihamielistä suhtautumista ei tullut vastaan, vaikka joitakuita varmasti otti kaaliin että taltioidaan tätä skeneä itsellemme ja jälkipolville.
"Viekää toi pois täältä"
"Kuulittekste, kukaan ei kaipaa teidän kameroita painukaa vittuun"
Lauantaina Puntala kärsi sähkökatkoista ja sen tähden myös veden tulo oli ajoittain poikki. Hetkeä ennen Ydinperheen keikkaa sähköt katosivat taas ja siinä tuli funtsittuakin että liekö koko loppuillan keikat peruuntua.
"KUKA SOITTI NIIN KOVAA ETTÄ SÄHKÖT MENI?!"
Ydinperhe kuitenkin pääsi soittamaan ja me taltioimaan keikkaa. Oli tietysti tungettava keskelle pittiä kuvaamaan ja pari pientä tälliä tuli saatua siinä ohessa leukaan, mutta ei se mitään kun on vaan saatava SITÄ OIGEETA VIILISTÄ NÄÄS! Kameran kanssa unohtaa itsensä (ja helposti monasti turvallisuutensa) ja se mikä vain on tärkeää on se mitä näkyy kuvassa. Well well, keikan materiaalista ehkä noin 15% on käyttistä ja loput rupista heiluvaa kenkää, juurakkoa, niittirotsia ja hiekkaa mutta tässä oltiin nyt Puntalassa eikä missään hiton oopperajuhlilla, pjäätänä.
Pian olikin jo sen verran pimeätä että tällä repertuaarilla ei ollut enää järkeä mitään kuvata. Tuomasta ei tohtinut toista yötä laittaa telttaan joten lähdettiin ajelemaan yötä vasten Helsinkiä kohti.
Kiitos tästä reissusta Tuomakselle, Jussille, Patulle, Matille, Puntalan järjestäjille plus kaikille muille jotka auttoivat ja olivat kivoja.
Seuraavana lauantaina onkin luvassa Patun 29-vuotissynttärit Lepiksessä. Tuomas lähtee Pietariin ja en ole toistaiseksi löytänyt äänittäjää tuuraamaan joten katsotaan nyt miten tässä käy. Palataan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti