Takahuone osottautui skidisti haasteelliseksi kuvausmestaksi, koska tila oli melko ahdas ja joka seinällä oli iso peili. Jos kuvaan ei eksynyt puomin varjoa, niin sitten puomittaja heijastui peilistä. Töttöröö! No, kyllä sieltä materiaalit saatiin purkkiin. Porukka oli tietysti vähän hämillään että ”mikäs perkeleen kameraposse täällä on, ryyppäävät meitin viinat tietysti”. Pientä jännitystä oli ilmassa, onhan alussa aina pientä kankeutta ja totuttelua itse kullakin.
Itse keikka taltioitiin kolmella kameralla. Master-kamera teipattiin killumaan yläparven kaiteeseen. Viritys oli hivenen hazardi mutta hoiti tehtävänsä. Mustaa Gaffa-teippiä luotettavampaa kaveria ei ole! Samuel oli kuvaamassa parvella ja itse pyörin lavan edustalla. Keikka oli mainio ja harmitti hieman, että sunnuntai ja jo kaksi edellistä päivää kestäneet festarit olivat verottaneet yleisöä, väkeä oli harmillisen vähän paikalla.
Pillit saatiin pussiin joskus yöllä ja hyvin ansaittujen bissetuoppien jälkeen lähdettiinkin Tuomaksen kanssa yöratikalla kotia kohti, molemmat kameleina selät ja kädet täynnä kuvauskalustolaukkuja. Ajokortti olis kiva! No, ainakin säästettiin hiilidioksidipäästöissä ja maailma pelastuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti