Sormiklaffiprojektini ei ole toistaiseksi edistynyt, joten tällä kertaa käytössämme oli niin sanottu "perseklaffi". Tästä ainakin allekirjoittanut repi huumoria vähän enemmän kuin olisi ollut kohtuullista (käytännössä hekotellen idioottimaisen lapsellisesti joka kerta kun klaffi otettiin). Perseklaffi (Lue: Tuomas läjäyttää klaffin kädellä omaan ahteriinsa. Tuhihi!) syö vähän turhan paljon kuvausryhmämme muutenkin jo nöyrää ammatillista uskottavuutta joten ehkä juhannuksen projektiksi voisi sen klaffin rakentamisen ottaa. Ja ihan jo leikkaajaa armahtaakseen.
Suvela, tosiaan, raikkaat tuoksut ja näkymät kuin Manhattanilla. Tahattoman humoristisia tilanteita ja hämmentäviä Suvizza-baarin asiakkaita, Patu ystävineen ei yhtään hämmentävyydessään ole poikkeuksia tästä. Sympaattisin tapaus oli muuan rouva joka selitti saunassaan olevasta 102-vuotiaasta äidistään, kuvitteli Tuomaksen imuroivan hänet puomillaan ja joka silmin nähden ihastui Patuun, laulaen tälle vähän väliä "Hän oli kauhean komea mies..." Olin positiivisesti yllättynyt siitä, kuinka vähän kuvausryhmä kiinnitti huomiota lähikaljakuppilassa, jossa onneksemme(?) oli rauhallinen ilta. Tilanne, jossa joka toinen ihminen tulee kyselemään "mille kanavalle tää tulee" tai heiluttelemaan kameralla helikopteria (älkää kysykö, mikäli ette tiedä) ei varsinaisesti ole kovinkaan käyttistä matskua suoltava. Kiitokset Tiialle, jonka ansiosta ylipäätään saatiin mestaan tulla kuvaamaan.
Yöllä puksutettiin Tuomaksen kanssa sitten snägärin kasvishampurilaisten kautta kotosalle valmistautumaan seuraavan päivän kuvauksiin. Näihin kuviin, näihin tunnelmiin, morje!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti