Pääkalloluolan tuotantokokous.

Nyt kun tuotannollamme on ihan oikea, motivoitunut supertuottaja joka laskeutui ohjaajan pelastukseksi kuin taivaallinen siivekäs tietäjien luo, pääsimme pitämään pitkästä aikaa kunnollisen tuotantokokouksen.

Johanna, Tuomas ja minä kokoonnuimme Pääkalloluolaan askartelemaan paperitöiden pariin. Illan soundtrackista vastasi tuotantomme kummiorkesteri Righeira, sekä mm. Jyrki Nissinen, Bellrays ja Smiths. Keikautettiinpa vinyylisoittimessa myös "omien poikien" bändien tuotantoa.

Budjettiarvion työstäminen kävi yllättävän letkeästi yhteisvoimin. Tuomaksen perseklaffin hinnoittelussa tosin tuli vastaan tenkkapoo.

"Minkä arvoinen on Tuomaksen perse?"

"Kyllä se on rahassa mittaamaton."

Jostain syystä ohjaajan pyllyn hinnaksi arvioitiin yksi euro. Kiitti vaan tästä. On kiva tietää olevansa arvokas.

Kun koko pitkällinen budjetinlaatimishomma oltiin saatu tehtyä, kävi jotakin selittämätöntä. Koko Excel-tiedosto oli hävinnyt Johannan koneelta. Sitä ei löytynyt enää paikasta mihin tiedosto oli tallennettu, ei temp-kansiosta, ei roskakorista, ei mistään. Olivatko ylemmät voimat antaneet meille merkin? Tähänkö meidän koko tuotantomme jää? Monen tunnin työ taivaan tuuliin? Onko tämä enne? MITÄ TÄMÄ TARKOITTAA?

No, pitkällisen ihmettelyn ja kiroamisen jälkeen ei vaan auttanut muu kuin alkaa tekemään alusta alkaen koko paska uudelleen. Onneksi intoa riittää, hoh hoh hoo!

Kiitos Johannan norsun muistin, budjetti saatiin rivakasti tehtyä uudelleen. Lisäksi huomasimme painovirhepaholaisen joka oli kaataa koko budjetimme, sillä Excelin automatiikka oli laskenut kasettien kokonaishinnaksi 7000 euroa. No saa olla aika perkuleen hyviä kasetteja sitten! Onneksi virhe huomattiin ja korjattiin.

Noin klo 22.30 oltiin saatu koko paska kasaan. Seuraavat paperihommat saivat siirtyä myöhempään ja lähinnä allekirjoittaneen kontolle. Deadline kolkuttelee ovella kuin verenhimoinen viikatemies, mutta ei haittaa, minä en pelkää kuolemaa! Näihin mahtipontisiin kuviin ja tunnelmiin, adjöö.