Punk O Cine on valittu Arktista Vimmaa elokuva- ja mediafestivaalien kilpailusarjaan 45 elokuvan joukosta. Rovaniemi kutsuu! Festarit on 8.-12.11.
Mikäli ei pysty lähtemään ihan Rolloon asti, leffa esitetään myös Rockelokuvafestivaali Rokumentissa Joensuussa, joka järjestetään tänä vuonna 16.-20.11.
Muista näytöksistä infotaan kun tiedetään, pysykää kuulolla.
http://www.rokumentti.com
http://arktistavimmaa.org
Punk O Cine on nyt virallisesti esitetty ensimmäiselle yleisölleen kutsuvierasensi-illassa. Muutamat viimeiset päivät ennen ensi-iltaa olivat niin kaoottisia ettei allekirjoittaneella ole niistä jäljellä enää kuin suttuisia hämäriä muistoja ja muutama veikeä trauma.
Jokainen tekninen ongelma joka voi tulla vastaan, todellakin käveli vastaan ja rynnien. Elämä opetti jälleen: ÄLÄ KOSKAAN OLETA MITÄÄN. ÄLÄ KOSKAAN OLETA ETTÄ TEKNISET LAITTEET TOIMIVAT MOITTEETTOMASTI JA OVAT EHJIÄ.
Jos tekniikan kanssa oli ongelmia ja jumalatonta säätämistä muutama päivä ennen ensi-iltaa, ei niiltä todellakaan vältetty ensi-iltanakaan. Leffan esitysversio ja salin tekniikka oli testattu jo hyvissä ajoin pari viikkoa ennen esitystä ja muutamien säätöjen jälkeen kaikki toimi moitteitta. Hyvä hyvä. Vuorokautta ennen levy käytiin testaamassa uudestaan. Iloksemme havaitsimme kuvan olevan mustavalkoinen. MUSTAVALKOINEN.
Tekninen tuki olisi paikalla vasta seuraavana maanantaina. Onneksi koulumme käyttömestari Riku saapui apuun ja tuli selvittämään mistä ongelma johtuu. Tällä välin oli pakko alkaa miettimään varasuunnitelmaa. Ensi-iltaan oli noin vuorokausi ja meillä on musta-helevetin-valkoinen kuva.
Kuva saatiin kuin saatiinkin lopulta kohdilleen, kiitos Rikun. Ensi-iltapäivänä leffaa pyöräyteltiin varoiksi vielä muutama kerta soittimessa ja kaikki tuntui sujuvan hyvin ja tekniikka pelasi. Pystyimme keskittymään hetkeksi kaikkeen muuhun säätöön.
Edellisenä päivänä oli käynyt myös ilmi, että tilassa jossa tarkoituksemme oli tarjota leffan jälkeen tarjoilut eli suomeksi sanottuna RYYPÄTÄ, olikin teatteriryhmän kenraaliharjoitusten käytössä. Ja mikä mukavinta, tässä tilassa suoraa esityssalin seinän toisella puolella soittaisi bändi, tasan tarkkaan samaan aikaan kuin elokuvamme pyörii kankaalla. Aikataulumme tiivistyi kertaheitolla minuuttitarkaksi kilpajuoksuksi teatteribändin itseilmaisua vastaan. Onneksi, joustavien neuvottelujen ansiosta kaikki sujui kuitenkin hyvin ja saimme esittää leffan rauhassa, ja bändi pääsi soittamaan ajallaan.
Lopulta kävimme testaamassa leffan esitystekniikan vielä kerran puoli tuntia ennen näytöksen alkamista. Leffa pyöri normaalisti noin 5 minuuttia, kunnes....
äänet katoaa.
Jaahas.
Puolen tunnin päästä kutsuvieraiden pitäisi olla salissa ja esityksen alkaa. "No tota, jos vaikka buutataan tää systeemi." Käynnistimme koulumme -ah, aina yhtä luotettavan- auditorion esitystekniikkajärjestelmän ja toivoimme vain parasta. "Nyt sitten voidaan vaan rukoilla että leffa pyörii normaalisti esityksessä."
Lopulta elokuva pyöri normaalisti. Ensimmäisen 15 minuutin ajan itse tuijotin kangasta kauhunsekaisena odottaen milloin ääniraita taas häviää. Lopputekstien jälkeen sain huokaista helpotuksesta.
Leffan jälkeen siirryttiin syömään vegaanisia herkkuja ja juomaan boolia - niin siis sitä herkullista vissy-viinaa josta rakas tuottajamme Johanna oli kiireissään unohtanut kokonaan mehun. Niin ikään oli jäänyt merkkaamatta kumpi booleista oli alkoholitonta ja kumpi ei. Että pahoittelut vaan kaikille rattijuopoille! Nyt mulla on sitten kaapissa joku miljoona litraa mustaherukkamehutiivistettä.
Leffan jatkot vietettiin Nosturin Alakerta-baarissa. Ratikkamatkalla mutustettu Gambina sekä shottitarjoilut tekivät tehtävänsä ja ohjaaja oli loppuillasta ihan tarpeellisessa hutikassa. Seuraavana päivänä krapulaa ei tietenkään voinut viettää sen mukavammin kuin menemällä siivoamaan koululle, jonka jälkeen lähdettiin vielä roudaamaan Nosturille bändin kamoja Kamppiin ja Espooseen.
Eipä tässä voi muuta sanoa kuin kiittää kaikkia vieraita sekä tietenkin koko työryhmää. Hienointa viimeisten viikkojen ajan on ollut se, miten kärsivällisenä ja rauhallisena Tuomas, Johanna ja jopa minä itse olemme pysyneet. Usko siihen että kaikki järjestyy kun vaan järjestetään ei ole horjunut kellään missään vaiheessa, vaikka sitä on kyllä tökitty joka puolelta. Nyt sitten lisää säätämistä ja häsläämistä että elokuva saadaan yleisöensi-iltaan ja mahdollisimman monen kiinnostuneen verkko- ja tärykalvoille. Pysykää kuulolla.
-Mari
Kutsut, vieraslistat, verikokeet, korjaa tomaatit, työkopiot festeille, esityssalitesti (ja toteamus että paskaa), valokuvat Samuelilta, vieraiden maililistat, julisteet, bändikamat, ruokavaliot, mikä tilanne Tuomaksella, magneettikuvaus, mistä assari viikonlopuksi, mistä auto ja kuski viikonlopuksi, mistä auto ja kuski enskariin, muista lavastushommat onko budjettia?, Huom purkit sienille!, pura käsis, viesti Marialle, missä menee Toni, Johannalle rahat matkaan jostain, kuvaaja enskariin?, julisteet painoon pitäs olla jo, kasvit kompostiin ja kalkitse kasvimaa, mistä assari, mistä auto, mistä kuski, kuka hoitaa esitystekniikan, testikatselu, jatkopaikkatsekkaus, AINIIN PUHE?!, lipunmyynti ja dj, Tuomaksen tilanne?, jatkopaikkatsekki, lääkäri, Tori Amos stadionilla, esityskopio, tykin säädöt, mitä määä laitan päälle??, Johanna hengissä? englannintehtävät niin joo, LÄÄKKEET! Enempää en ny jaksa muistaa vaan otan lasin punaviiniä. Ja PAAHTOLEIVÄN. Mainostavat että on porkkanaleipää mutta ei tässä maistu porkkana yhtään. Älkää ostako. Taika 100%Ruis Porkkana. Kusetusta.
Alunperin Tuomaksen piti mennä vain äänittämään Heartburnsien keikka Dom Helsinkiin, mutta päätinkin sitten jotta mennäänpä ottamaan nauhalle samantien. Erittäin lyhyellä varotusajalla sain kakkoskuvaajaksi jo aiemminkin kameran äärellä mainetta niittäneen, tuon parkettien partisaanin, Jani Hietasen.
Päätin laittaa Janin ns. lavakameraan, saadakseni kuvaukseen "erilaista käsialaa" verrattuna muihin kuvattuihin keikkoihin, joissa yleensä itse olen ollut kuvaamassa etualalta. Itse kuvasin 2. kerroksesta, jossa pääsi helposti liikkumaan eri puolille.
Ennen keikkojen alkua, kun Tuomas oli saanut äänihommat säädettyä valmiiksi ja itse tsekattua tekniset säädöt ja kuvasuunnat, lähdettiin ulos tappamaan aikaa, sillä eka bändi (Moderni Elämä) aloitti vasta parin tunnin päästä. Käytiin hakemassa Lidlistä "evästä" ja yritettiin löytää aurinkoista puistikkoa. Lopulta päädyttiin rotvallikasan (ja se uuvatti joka ei tiedä mikä on rotvalli, katsokoot tamperelaisesta sivistyssanakirjasta) päälle glamouristi istuskelemaan, koska Kampissa ei tuntunut löytyvän muita kuin varjoisia koira- ja leikkipuistoja. Modernin Elämän jamppaset liittyivät hetken päästä seuraan.
Auringon laskiessa siirryimme sisätiloihin ja valmistautumaan keikkaan. Illan vitsi oli se kuinka yleensä pääosin garagea soitteleva vieraileva DJ (Moi vaan Pete) oli roudannut mestoille kasan 7" levyjä, mutta paikalta löytyikin vain cd-soitin, joten punkkikeikalla raikasi mm. Linkin Park. Ennen keikkaa vedettiin Tuomaksen kanssa vielä kuoharilasilliset.
"Mille kilistetään?"
"Linkin Parkille."
"OK, Linkin Parkille!" *kili*
Jani ei ollut vielä paikalla, koska pystyi saapumaan vasta kymmeneksi. Modernin Elämän aikana kuvasin kuitenkin osan keikasta yhdellä kameralla.
Modareiden jälkeen vuorossa oli Heartburns. Keikka taisi mennä ihan hyvin ja kuvaus myös sen suurempia ongelmia. Alettiin ehkä olemaan myös vähän kaljoissamme.
Illan pääesiintyjä oli Dead Moonin raunioille perustettu amerikkalainen Pierced Arrows. Alunperin ei ollut tarkoitustakaan kuvata näitä jenkkiläisiä, mutta koska kuvaaminen oli heille ihan ok, niin kuvasimme keikan alkupuolen.
Lopulta ilta venähti sinne kahden tienoolle ja lähdin roudaamaan kameraa yöbussiin. Siellä sainkin seurakseni tuntemattoman nuoren viikkiläismiehen, jonka kanssa keskustelimme mm. opinnoistamme. Kutsui myös luokseen, mutta kiitos ei nyt kuitenkaan.
Hauska ilta kaikenkaikkiaan, Domin henkilökunnalle kiitos paljon kaikesta avusta!
Pahoittelen ettei nyt ole kuvamatskua tarjolla seuraavasta parista blogikirjoituksesta johtuen teknisistä syistä. Tai en ole varma, onko se mikään menetys.
Keväisenä aamuna ennen seitsemää körötettiin Tuomaksen kanssa kohti Patun työpaikkaa, Meritorin koululle Espoon Kivenlahteen. Patu työskentelee siellä Samu-nimisen koululaisen koulunkäyntiavustajana ja oli mukavaa päästä koululle vieraaksi.
Samu oli kuin vanha tekijä kameran edessä ja läppä lensi. Olimme sopineet, ettemme kuvaa luokassa (lasten kuvaaminen on oma byrokratiasäätönsä), joten varsinaisen opetuksen aikana lähdimme minä ja Tuomas tutustumaan läheiseen ympäristöön.
"Onpa epäsuomalaisen näköistä."
"Aika idyllisen olosta aluetta."
"Vähän kun olis jossain espanjalaisessa lähiössä!"
Istuskeltiin tovi rannassa laiturilla auringon paisteessa ja jauhettiin kakkaa. Vois sitä kai kuvauspäivän huonomminkin viettää. Välitunnilla palattiin takaisin koululle ja vietiin tuliaiseksi kahvipaketti, opettajanhuoneen kahvit oli olleet näet loppu aamulla.
Kouluvisiitti oli mukavaa vaihtelua klubikeikkojen ja dokaamisen vastapainoksi. Koko koulumiljöö oli kuin toisesta maailmasta. Päivän päätyttyä Patu ja Samu lähtivät kohti lähistöllä sijaitsevaa Samun kotia. Koska Tuomaksella ja minulla on yhteensä vain 4 kättä, eikä edelleenkään minkään sortin kalustoautoa, kuvasin matkan kamera toisessa, ja kameracase toisessa kädessä. Toisin sanoen en pystynyt operoimaan kameraa kesken matkan mitenkään. Nauratti. Ei hitto mitä amatööripaskaa taas. No sillä mennään mitä on.
Samun päästyä kotiin lähdettiin Patun kanssa kohti Suvelaa. Sillä erotuksella aikaisempiin reissuihin, ettemme menneetkään enää Kirstintien rakkaudenpesään, vaan Patun uuteen yksiöön. Uuu! Jänskää!
Patun luona äänitimme Patun ensimmäisen haastattelun, jossa venähtikin sitten jo melko pitkään ja oli aika jättää Espoo. Nimittäin päivä ei suinkaan ollut pulkassa, vaan olimme myöhemmin vielä lähdössä Masan luokse.
Ehdittiin kääntymään kotosalla haukkaamassa purtavaa ja sitten menoksi taas. Kello veteli iltakahdeksaa.
Masan luokse päästyämme heti eteisessä tuoksui maukas ruoka. Opettelimme käyttämään Homer Simpson-korkinavaajaa. Siemailtiin hyvää valkoviiniä ja äänitettiin myös Masalta haastattelu. Hyvin leppoisaa. Kun kello oli yli kymmenen, oli aika pakata pillit. Tää päivä oli tässä.
Kotiin päästyäni olo oli jotenkin paleleva ja outo ja kuumemittari kertoikin sitten sellasia lukemia että jaa, tässä ollaan näköjään kuumeessa.
Mari: enter
Mari: enter"
"Johanna: MARI JA TUOMAS!!!! Laitatteko mulle huomiseksi klo 15 mennessä seuraavat dokumentit. Mari, synari/käsis ja ohjaajan/kuvaajan sanat. Tuomas, äänisuunnittelijan/äänittäjän sanat. Muuten olen saanut raavittua paprut kasaan.
Mari: tulloo tulloo!"
"Tuomas: http://youtu.be/8-3jf3Vj850 "
"Johanna: Hyvää kuvausreissua Mävi Ja Tuomas! Ja muistakaa käyttää sitä perseklaffia, se on tuotannollisesti halvempaa. Nimim. Säästöä se on pienikin säästö saatana -tuottaja. Ehe."
"Mari: Näenkö mä unta vai kahminko mä lunta"
"Mari: "Producers are stupid." - Stefan Jarl."
"Johanna: Kakkakakkakakkakakka"
"Tuomas: http://www.youtube.com/watch?v=rXFiUK-rAGo "
"Mari: http://www.youtube.com/watch?v=_BRv9wGf5pk "
"Tuomas: http://www.youtube.com/watch?v=3X6zkejP28o "
"Mari: MM--
ÄÄ OON IHAN KÄNNISSÄ"C!!! tukholma o hiano akuapunki""!!
Mari: Lähetään paariin
Tuomas: ei oo rahaa.
Johanna: ei mullakaan oo rahaa
Mari: mä en taia päästä sisään"
"Johanna: Duamas ja Mävi! Teillä on kohta sähköpostissa kauhian tärkiää asiaa. Vilikaskaa.
Johanna: Niin siis kohta, ei vielä.
Johanna: Mun pitää kirjottaa se eka.
Johanna: Noniin. Nyt on.
Mari: emmä jaksa mennä kattoo
Mari: okei huiputin, luen tätä just!"
"Tuomas: http://youtu.be/8LGu7yI7Khc "
"Tuomas: Osta basso! Fender Precision bass, made in mexico -99"
"Tuomas: http://officespam.chattablogs.com/archives/Seagull
"Mari: http://www.youtube.com/watch?v=zmP0hmuDbMQ "
Tällä hetkellä on vähän tilanne päällä. Odotamme tietoa siitä, onko meillä varaa lähteä Ydinperheen mukaan muutamaksi päiväksi Euroopan kiertueelle. Mitään järjestelyjä ei ole tehty ja kaikki on täysin avoinna ja rahasta kiinni. Toisin sanoen mikäli rahoitus saadaan, meillä on aikaa matkan valmisteluun, noh, ehkä joku 3 päivää.
Sitä ennen kuitenkin jatketaan kuvauksia ihan täällä perusmestoilla. Pakkaset palasivat. Köpöteltiin Tuomaksen kanssa Sörnäisten katuja kohti Ydinperheen treenikämppää varovasti. Tuomas joutui kuuntelemaan urpoja Kummeli-lainauksiani, kuten "jumankauta täälä on liukas!". Jätin kameran laukun Pääkalloluolaan ja kuljetin kameran mukanani sellaisenaan, siltä varalta jos matkan varrella sattuisi olemaan jotain kuvaamisen arvoista. Nääh. Piti vaan huolehtia että pysyy pystyssä, kamera kädessä ei sovi vetää lippoja.
Treenikämppä oli sellainen mitä treenikset nyt yleensä on, eli ahdas. Ja LÄMMIN. Vähän piti etsiä paikkaa, josta saisi edes jotain kuvatuksi,ilman että on kenenkään soittajan tiellä tai että Tuomas olisi jatkuvasti kuvissa puomeineen.
Nauha pyöri oikeastaan koko sen ajan mitä mestoilla oltiin. Tää oli ehkä paras suoritus tähän mennessä noin niinkuin työkurin kannalta. Ei juopotteluja, ei lätinöitä, ei jahkailua, vaan tappotahtista mekaanista kuvamatskun tallennusta ihan taukoamatta. Suorastaan sotilaallista!
Tuomas oli niin orjentoitunut jo viimekuvausreissun perseklaffiin, että vaikka mukana olikin meidän ihan virallinen klaffi, tuli Tuomakselta automaattisena refleksinä napakka läimäys omaan pakaraansa. Nauratti.
Sotilaallista oli myös Ydinperheen treenitahti. Kuvausryhmän läsnäololla saattoi olla jotakin vaikutusta asiaan, mutta enpä kyllä huomannut että biiseissä olisi mitään parantamisen varaa ollutkaan. Puolessa välissä pidettiin tauko. Taisiis muut pitivät.
Tupakkipaikalle putkahtivat Kansalaistottelemattomuuden pojat, jotka Matti kutsui virnuillen liittymään seuraan.
"Tulkaa hei istumaan."
"Ei helvetti, eihän tänne uskalla, joutuu vielä telkkariin."
"Meillä ei oo kuskia, eikä autoo".
Tää oli tilanne päivää ennen kun piti lähteä kuvaamaan Abnormin automatkaa Tampereen Vastavirta-klubille. Siinä sitä sitten kuumoteltiin, että miten käy ja peruuntuuko koko kuvaushomma. Lopulta saatiin kuitenkin sekä auto että äijä ratin taakse. Siis matkaan kohti Tamperetta!
Auto oli viimestä penkkiä myöten täynnä. Pube sai istua bassolaukun päällä. Kuvausryhmä vei oman osuutensa. Mukaan lähti myös Jape, "Abnormin ainoa bändäri/roudari". Hämeenlinnasta kyytiin hyppäävän Antin pitäisi mahtua vielä jonnekin. Plus koira.
Parien pissa/tupakkitaukojen jälkeen pysähdyttiin Hämeenlinnan Anttilan kupeeseen.
"Tästäkö se Antti tulee kyytiin?"
"Kai ny, onhan tossa ANTTILA."
Pädätsih!
Mukaan saatiin myös eläinvahvistukseksi Antin koira Nero, joka keskittyi matkalla lähinnä sipsien kerjäämiseen, rapsutuksiin ja Japen kanssa pussailuun.
Matkalla pysähdyttiin vielä kerran ennen Tamperetta. Jape näki hyvänä ideana kusaista Patun kintuille.
"Auton päälle voi kusta, mutta toisen jaloille ei vittu kusta!"
Lopulta alettiin saavuttamaan Tampereen maisemia. Aah. Vihdoin. Tampere, Pispala. Entiset kotikonnut.
Auton takaluukkua ei saanut auki muuta kuin sisältäpäin. Tämä aiheutti ainakin Vastavirtaklubin pihassa hilpeyttä, kun Jape yritti urheasti perse pystyssä saada ovea avattua kaikkien soittokamojen yli. Tilanne oli sen verran huvittava että ohjaaja itse repesi ensimmäistä kertaa oton aikana ihan ääneen. Kuva pilalla!
Vastavirralla oli väkeä vasta kourallinen. Siinä sitä istuskeltiin ja odoteltiin kaikessa rauhassa viiniä ja kahvia siemaillen keikan alkua. Tuomas viritteli vehkeensä mikserille. Minä en viritellyt mitään.
The Subvulturen keikka ei oikein pudonnut itselleni, sen sijaan Juggling Jugulars oli kova.
Abnormin keikan kuvaus meni ihan ok, vaikkakin on toi keikkakuvaus aina yhdellä kameralla vähän ärsyttävää. Valotehokaan ei oikein tuntunut riittävän Patulle, joka esiintyi suurimman osan keikasta lavan sijasta lavan edessä. Yhteenveto: "Enter the Void-vaikutteinen keikkataltiointi."
Keikan jälkeen pakattiin pillit ja pullat. Istuttiin hetki vielä VV:llä, josta sitten Tuomas lähti keskustaan ja minä metsän siimekseen saunomaan. Ei ehkä parempaa lopetusta kuvauspäivälle kuin yösauna.
Seuraavan päivän ensimmäinen kuva oli autossa nukkuva Patu. Ilta oli ilmeisesti venähtänyt melko pitkälle. Muut olivat jo aamukaljoilla Vastavirralla. Pikkuhiljaa tavarat ja ihmiset pakattiin autoon ja tehtiin lähtöä takaisin kohti PK-seutua.
"Myitsä Jape yhtään näitä paitoja?"
"Se paitalaatikko tais olla koko illan bäkkärin nurkassa."
"Nää meidän myyntiin otetut levytkin on ollu tässä autossa kokoajan."
Paluumatka tuntui kestävän tuntitolkulla. Patu nukkui käytännössä koko matkan. Muut keskittyivät ottamaan ilon irti Radio Rockin kuuntelemisesta.
"Aim jöör fakin naitmeeer!"
Juttujen taso oli juuri sitä mitä krapulaisessa pakettiautossa voisi olettaakin. Lopulta päättymättömältä tuntuneen ajomatkan jälkeen päästiin perille lunta tuiskuttavaan Helsinkiin. Sitten vaan Alepan kautta kotio. Olipa kyllä hauska reissu, kiitos kaikille matkatovereille ja Vastavirta-klubille!
Lauantaina klo 13 pirautin Tuomakselle. "Herätinkö?" "Eeet....", kuului uninen vaimea ääni.
Tästä parin tunnin päästä olimme matkalla kohti Suomen Malmöä, eli Malmia. Tänään meidän olisi tarkoitus pitää tuotannollinen palaveri Johannan penthousessa koskien rahoitushakemusta. Emäntämme oli järjestänyt meille ruokaa, saunaa, viiniä... ja seuraa. Ovelle päästyämme meitä nimittäin oli vastassa hurja porontappaja, sotakoira Neeli. Koko koira oli kuin toffeepala, joka alensi ainakin ohjaajan puhumaan välittömästi lässyttäen.
”Öyssöyöyösöy mitä piäni pumppernikkeli!”
”Eläimille ei vaan pysty puhumaan normaalisti.”
Olosuhteet byrokratian hoitamiseen olivat mitä otollisimmat. Ilmankos ihmiset viihtyy työssään huonosti kun välissä ei voi rapsutella karvaista ystävää, piipahtaa saunomassa tai saada lasillista viiniä. Heti alkuunsa saatiin myös Johannan tarjoamaa kasvislasagnea. Jälkiruoaksi oli hillaherkkua, mjäm mjäm. Kyllä meitä nyt hemmoteltiin! Neeli-koiran tuijotus oli arvostettavan itsepintaista aina silloin kun jonkun lautasella oli jotakin hyvää.
No mutta, sorvin ääreen! Hihat ylöt ja hommiin! Sössön söö! Paperit piti saada tänään kuntoon. Hakemuksen täyttely alkoi ihan hyvin, kunnes...
”Tilinumero.”
Tuli tenkkapoo. Eihän me voida tähän kenenkään henkilökohtaista pankkitiliä laittaa. Me ollaan köyhiä opiskelijoita, joiden tuet napsahtaa heti poikki ja talous kaatuu, jos tilille sattuisi läsähtämään mitään ylimääräistä. No mutta. Soitin puhelun ja parin minuutin päästä olimme hoitaneet itsellemme sekä tilin että rahastonhoitajan. Näin se työryhmä kasvaa, aina vaan vehreämmäksi! Jee!
Koska olenhan ihan järjettömän hauska kaveri, hakemuksen ”ohjaaja”-kohtaan ehdotin, että laitetaan siihen joku tunnettu nimi! Näinhän me saadaan todennäköisemmin tuotantotukikin! Laitetaan siihen Martin Scorsese! Nojoo. Hekoheko. Yritetääs nyt taas olla niinkuin aikuiset ihmiset.
Neeli röhnötti Tuomaksen ja minun välissä ja oli kokoajan söpö. Välillä se yritti muistuttaa emännälleen että voisi syödä jotain ja jos ei saanut mitään, se istua murjotti surkeana kuin märkä sukka. Luimis-Nepa ja maailman vääryys.
Täyttelimme hakemusta viisaat päät yhdessä ja aika kivuttomasti se meni. Sitten tuli vastaan kirosana.
K U S T A N N U S A R V I O .
”Hyiii!”
Onneksemme olemme tehneet jo aiemmin eräänlaisen kustannusarvion, johon tarvitsi tehdä lähinnä lievää modifiointia ja jonkin verran laskutoimituksia. Tuomas sai toimia laskukoneenkäyttäjänä. Itse ravasin jatkuvasti pissalla. Tärkeä tehtävä siis.
Kello läheni kymmentä ja oli aika lopetella. Hakemus saatiin tehtyä, liiteasiat jäivät itse kunkin vaivoiksi. Deadline on kyllä ihan just. Neeli pääsi vihdoin pissalle, Tuomas Mascottiin ja minä posotin junalla Keravalle ja sieltä vielä eteenpäin yöllisiin bänditreeneihin, mutta se onkin jo toinen tarina.
