Matkakuumetta ja ortodoksisin kuvauspäivä so far.

Tällä hetkellä on vähän tilanne päällä. Odotamme tietoa siitä, onko meillä varaa lähteä Ydinperheen mukaan muutamaksi päiväksi Euroopan kiertueelle. Mitään järjestelyjä ei ole tehty ja kaikki on täysin avoinna ja rahasta kiinni. Toisin sanoen mikäli rahoitus saadaan, meillä on aikaa matkan valmisteluun, noh, ehkä joku 3 päivää.

Sitä ennen kuitenkin jatketaan kuvauksia ihan täällä perusmestoilla. Pakkaset palasivat. Köpöteltiin Tuomaksen kanssa Sörnäisten katuja kohti Ydinperheen treenikämppää varovasti. Tuomas joutui kuuntelemaan urpoja Kummeli-lainauksiani, kuten "jumankauta täälä on liukas!". Jätin kameran laukun Pääkalloluolaan ja kuljetin kameran mukanani sellaisenaan, siltä varalta jos matkan varrella sattuisi olemaan jotain kuvaamisen arvoista. Nääh. Piti vaan huolehtia että pysyy pystyssä, kamera kädessä ei sovi vetää lippoja.

Treenikämppä oli sellainen mitä treenikset nyt yleensä on, eli ahdas. Ja LÄMMIN. Vähän piti etsiä paikkaa, josta saisi edes jotain kuvatuksi,ilman että on kenenkään soittajan tiellä tai että Tuomas olisi jatkuvasti kuvissa puomeineen.

Nauha pyöri oikeastaan koko sen ajan mitä mestoilla oltiin. Tää oli ehkä paras suoritus tähän mennessä noin niinkuin työkurin kannalta. Ei juopotteluja, ei lätinöitä, ei jahkailua, vaan tappotahtista mekaanista kuvamatskun tallennusta ihan taukoamatta. Suorastaan sotilaallista!

Tuomas oli niin orjentoitunut jo viimekuvausreissun perseklaffiin, että vaikka mukana olikin meidän ihan virallinen klaffi, tuli Tuomakselta automaattisena refleksinä napakka läimäys omaan pakaraansa. Nauratti.

Sotilaallista oli myös Ydinperheen treenitahti. Kuvausryhmän läsnäololla saattoi olla jotakin vaikutusta asiaan, mutta enpä kyllä huomannut että biiseissä olisi mitään parantamisen varaa ollutkaan. Puolessa välissä pidettiin tauko. Taisiis muut pitivät.

Tupakkipaikalle putkahtivat Kansalaistottelemattomuuden pojat, jotka Matti kutsui virnuillen liittymään seuraan.

"Tulkaa hei istumaan."

"Ei helvetti, eihän tänne uskalla, joutuu vielä telkkariin."

Tauolta palatessa treenikämppä tuntui kutistuneen. Miten me tänne muka äsken mahduttiin? No mutta sinne vaan ja loput biisit kurinalaisesti läpi. Pillit pussiin, piuhat piiloon, ovi kiinni, hissiin, ulos, ja kotio. Tuomas ja minä kuvattiin viimeiseen sekuntiin asti, kunnes Ydinperhe tallusteli jo auringonlaskuun. "MOI MOI! JA KIITOS!" huutelin nauraen perään. Tällä erää ei kyllä tosiaankaan tehty mitään muuta kuin leikkauspöydälle materiaalia kuin kuumaa rautaa takoen. Hikoillen, kurinalaisesti ja täysiiiiii.