Malmön tuotantokokous.

Lauantaina klo 13 pirautin Tuomakselle. "Herätinkö?" "Eeet....", kuului uninen vaimea ääni.

Tästä parin tunnin päästä olimme matkalla kohti Suomen Malmöä, eli Malmia. Tänään meidän olisi tarkoitus pitää tuotannollinen palaveri Johannan penthousessa koskien rahoitushakemusta. Emäntämme oli järjestänyt meille ruokaa, saunaa, viiniä... ja seuraa. Ovelle päästyämme meitä nimittäin oli vastassa hurja porontappaja, sotakoira Neeli. Koko koira oli kuin toffeepala, joka alensi ainakin ohjaajan puhumaan välittömästi lässyttäen.

”Öyssöyöyösöy mitä piäni pumppernikkeli!”

”Eläimille ei vaan pysty puhumaan normaalisti.”

Olosuhteet byrokratian hoitamiseen olivat mitä otollisimmat. Ilmankos ihmiset viihtyy työssään huonosti kun välissä ei voi rapsutella karvaista ystävää, piipahtaa saunomassa tai saada lasillista viiniä. Heti alkuunsa saatiin myös Johannan tarjoamaa kasvislasagnea. Jälkiruoaksi oli hillaherkkua, mjäm mjäm. Kyllä meitä nyt hemmoteltiin! Neeli-koiran tuijotus oli arvostettavan itsepintaista aina silloin kun jonkun lautasella oli jotakin hyvää.

No mutta, sorvin ääreen! Hihat ylöt ja hommiin! Sössön söö! Paperit piti saada tänään kuntoon. Hakemuksen täyttely alkoi ihan hyvin, kunnes...

”Tilinumero.”

Tuli tenkkapoo. Eihän me voida tähän kenenkään henkilökohtaista pankkitiliä laittaa. Me ollaan köyhiä opiskelijoita, joiden tuet napsahtaa heti poikki ja talous kaatuu, jos tilille sattuisi läsähtämään mitään ylimääräistä. No mutta. Soitin puhelun ja parin minuutin päästä olimme hoitaneet itsellemme sekä tilin että rahastonhoitajan. Näin se työryhmä kasvaa, aina vaan vehreämmäksi! Jee!

Koska olenhan ihan järjettömän hauska kaveri, hakemuksen ”ohjaaja”-kohtaan ehdotin, että laitetaan siihen joku tunnettu nimi! Näinhän me saadaan todennäköisemmin tuotantotukikin! Laitetaan siihen Martin Scorsese! Nojoo. Hekoheko. Yritetääs nyt taas olla niinkuin aikuiset ihmiset.

Neeli röhnötti Tuomaksen ja minun välissä ja oli kokoajan söpö. Välillä se yritti muistuttaa emännälleen että voisi syödä jotain ja jos ei saanut mitään, se istua murjotti surkeana kuin märkä sukka. Luimis-Nepa ja maailman vääryys.

Täyttelimme hakemusta viisaat päät yhdessä ja aika kivuttomasti se meni. Sitten tuli vastaan kirosana.

K U S T A N N U S A R V I O .

”Hyiii!”

Onneksemme olemme tehneet jo aiemmin eräänlaisen kustannusarvion, johon tarvitsi tehdä lähinnä lievää modifiointia ja jonkin verran laskutoimituksia. Tuomas sai toimia laskukoneenkäyttäjänä. Itse ravasin jatkuvasti pissalla. Tärkeä tehtävä siis.

Kello läheni kymmentä ja oli aika lopetella. Hakemus saatiin tehtyä, liiteasiat jäivät itse kunkin vaivoiksi. Deadline on kyllä ihan just. Neeli pääsi vihdoin pissalle, Tuomas Mascottiin ja minä posotin junalla Keravalle ja sieltä vielä eteenpäin yöllisiin bänditreeneihin, mutta se onkin jo toinen tarina.