Tuomiolla (eli kertomus siitä mitä tapahtui suljettujen ovien takana).

Tänään oli suuri päivä. Ulkoilma liki yhtä jäätävä kuin pingviinin pieru. Kolmet sukat ja kaksi kaulaliinaa ei vaan tunnu riittävän. Mutta ei haittaa, sillä Suomen kuumin tuotantoryhmä, tämä kävelevä Costa del Sol, oli menossa paistattelemaan päivää pitkästä aikaa tuotantokokoukseen niin sanottujen korkeampien voimien, eli kirstunvartijoiden ja Sauronin kätyreiden eteen. Näissä maisemissa oltiin viimeksi viime keväänä, silloin kun kuvauksia ei oltu vielä edes aloitettu ja kaikki oli levällään.

Tärkeät liput ja laput sekä ubea demo-teaser mukanamme treffattiin Tuomaksen ja Johannan kanssa hetki ennen varsinaista palaveria. Arvailtiin vähän mitä asioita palaverissa käsiteltäisiin ja mistä saattaisi tulla sanomista.

"Sanookohan ne jotain tosta materiaalin määrästä? Mussutetaankohan siellä siitä että nauhaa tulee menemään vielä niin hirveästi lisää?"

"No ei pitäs olla varaa sanoa kun ei meille ole tullut muita kuluja hevon perseen vertaa."

"Mutta hevon persehän on aika iso."

Tuotantokokouksemme oli määrä aikaa klo 12:45 mutta neuvotteluhuoneen ovet pysyivät suljettuina vielä tasaltakin. Odottelimme kärsivällisesti käytävässä. Mitään kiirettä ryhmällämme ei ollut, mutta mitä pidemmälle kellon viisari venähti, sitä pahemmin levottomuuden taso alkoi näkyä "pennuille jaffaa"-tasoisissa "hyvissä läpissä". Johanna ja minä viihdytimme toisiamme seksismin ja esineellistämisen sävyisellä epäkorrektilla keskustelulla koskien oppilaitoksemme tuottajaa (Toivottavasti Arto ei käy lukemassa tätä, tai jos käy niin terveisiä vaan!)

"Noniin, tulkaa vaan", kuului neuvotteluhuoneen ovelta. Vihdoinkin! Tuomas ei olisi varmaan kestänyt kuunnella enää yhtään enempää urpoja alapääjuttuja.

Tuotantopalaveri oli menestys. Meitä rakastettiin. Asiat näyttäisivät olevan hyvällä mallilla ja matkalla oikeaan suuntaan. Demo teki vaikutuksen ja taas tuli todistettua että paljas pylly on universaalisti hauskaa.

Nyt on vaan enää julmettu kiire saada tuotannolliset ja yleisölle suunnatut eri teaser/trailer-versiot leikattua, joten ensi kertaan, morbidelli! Muistakaa pukeutua lämpimästi!

Tuottajan paineet tarkistettu.

Ensimmäinen tuottajan deadline kaikkine budjetteineen ja papereineen oli keskiviikkona klo 16.00. Tunnollisena tyttönä sanoin Marille ja Tuomakselle, että hommat hoidellaan ajoissa kuntoon ja mitään paineita ei ole. Kuuluisat viimeiset sanat siis.

Tilanne keskiviikkona klo 14: Olenn ollut mahataudissa edelliset kaksi päivää ja olo ei ole nyt ihan ykkönen. Sängyssä puoli-istuvassa asennossa, läppäri sylissä, koira jaloissa ja takapuoli normaalipuristuksella viimeistelen budjettia ja väliaikaraporttia. Marilta tuli juuri ohjaajan sanat ja käsikirjoitus sähköpostiini, ei muuta kuin kasaamaan kaikki samaksi paketiksi. Homma hanskassa siis.

Tilanne keskiviikkona klo 14.40: Missä viipyy Tuomaksen sanat? Pieni hiki pukkaa kainaloon. Viestiä Marille, onko havaintoa äänisuunnittelijastamme? Ei ole. Tiukka määräys tulee: KUUMOTA SITÄ JANNUA. Tartun puhelimeen. Perse. Mulla ei ole Tuomaksen numeroa. Ai miten niin tuottaja pihalla? Uusi viesti Marille. Odottelua. Tiukkaa kellon tuijotusta. Kuulen telkkusarja 24:n ääniefektit korvissani. Sitten tulee viesti, joka sisältää Tuomaksen numeron. Soitan. Ei vastausta. Laitan viestin "tartten sun sanat mies". Kohta soi puhelin.

Tilanne keskiviikkona klo 14.50: Tuomas soittaa. - Tota, mitkä sanat?
- Öö. Eksie oo saanu mun sähköposteja?
- En oo aukassu konetta toissapäivän jälkeen.
- Okei. Tota.
- Mää oon töissä nyt. Millon sää tarttet ne semmoset sanat?
- Tunnin sisään.
- Okei. No mää käyn tossa kirjastossa väsään sen sulle. Mitä siihen pitää laittaa?
- No semmosta jotaki tosi älykästä.
- Okei. Moi.
- Moi.

Tilanne keskiviikkona klo 15.15: Sähköpostiin kilahtaa Tuomaksen sanat. Näin toimii ammattilainen!

Tilanne keskiviikkona klo 15.37 tai jotain: Koko paperikasa oikoluettu. Laitan paketin menemään suuremmille tahoille. Ensimmäinen deadline voitettu.

Maanantaina nähdään ja kuullaan, mitä tästä kaikesta seuraa. Sitä odotellessa!

Pääkalloluolan tuotantokokous.

Nyt kun tuotannollamme on ihan oikea, motivoitunut supertuottaja joka laskeutui ohjaajan pelastukseksi kuin taivaallinen siivekäs tietäjien luo, pääsimme pitämään pitkästä aikaa kunnollisen tuotantokokouksen.

Johanna, Tuomas ja minä kokoonnuimme Pääkalloluolaan askartelemaan paperitöiden pariin. Illan soundtrackista vastasi tuotantomme kummiorkesteri Righeira, sekä mm. Jyrki Nissinen, Bellrays ja Smiths. Keikautettiinpa vinyylisoittimessa myös "omien poikien" bändien tuotantoa.

Budjettiarvion työstäminen kävi yllättävän letkeästi yhteisvoimin. Tuomaksen perseklaffin hinnoittelussa tosin tuli vastaan tenkkapoo.

"Minkä arvoinen on Tuomaksen perse?"

"Kyllä se on rahassa mittaamaton."

Jostain syystä ohjaajan pyllyn hinnaksi arvioitiin yksi euro. Kiitti vaan tästä. On kiva tietää olevansa arvokas.

Kun koko pitkällinen budjetinlaatimishomma oltiin saatu tehtyä, kävi jotakin selittämätöntä. Koko Excel-tiedosto oli hävinnyt Johannan koneelta. Sitä ei löytynyt enää paikasta mihin tiedosto oli tallennettu, ei temp-kansiosta, ei roskakorista, ei mistään. Olivatko ylemmät voimat antaneet meille merkin? Tähänkö meidän koko tuotantomme jää? Monen tunnin työ taivaan tuuliin? Onko tämä enne? MITÄ TÄMÄ TARKOITTAA?

No, pitkällisen ihmettelyn ja kiroamisen jälkeen ei vaan auttanut muu kuin alkaa tekemään alusta alkaen koko paska uudelleen. Onneksi intoa riittää, hoh hoh hoo!

Kiitos Johannan norsun muistin, budjetti saatiin rivakasti tehtyä uudelleen. Lisäksi huomasimme painovirhepaholaisen joka oli kaataa koko budjetimme, sillä Excelin automatiikka oli laskenut kasettien kokonaishinnaksi 7000 euroa. No saa olla aika perkuleen hyviä kasetteja sitten! Onneksi virhe huomattiin ja korjattiin.

Noin klo 22.30 oltiin saatu koko paska kasaan. Seuraavat paperihommat saivat siirtyä myöhempään ja lähinnä allekirjoittaneen kontolle. Deadline kolkuttelee ovella kuin verenhimoinen viikatemies, mutta ei haittaa, minä en pelkää kuolemaa! Näihin mahtipontisiin kuviin ja tunnelmiin, adjöö.

KÄÄK-juoru! Vol. 2

Ohjaaja nähty editissä! Silminnäkijän mukaan meno oli mahtavaa ruudulla ja ruudun ulkopuolella. Ehkä lähiviikkoina selviää, mitä editissä TODELLA tapahtui.

Tuottaja-tiedottaja nähty komean miehen kanssa väsäämässä budjettia. Vai väsättiinkö hämärässä huoneessa jotakin muuta? Tämäkin selviää ehkä lähiviikkoina.

Äänisuunnittelija nähty. Mikä on aina yhtä mukavaa.

Stay tuned immeiset!

Ensimmäinen kikkeli.

Sunnuntaiaamu. Allekirjoittanut heräilee edellisen yön kuvausten jäljiltä. Käteeni on kirjoitettu punaisella tussilla "HOMO". Noniin, todella vitsikästä. Tsekkailen vähän kamojani, onko kaikki tallella. Jokaikinen omistamani asia on märkä ja haisee homeiselle kaljalle. Kaikki on tallessa.

Palatkaamme ajassa hieman taaksepäin. Lauantai-ilta. Olemme lähdössä Suvelaan Ämön järkkäämiin Suburban Home-hippoihin joissa soittavat Abnormi, Fun, Hero Dishonest, Subvulture ja Random Sickos. Pois alta pubiruusut ja lätkäjätkät, tänään ravintola Suvizzassa ei kuunnella Tomppaa.

Jani, jonka oli tarkoitus olla toisessa kamerassa, joutui peruuttamaan keikan sairastumisen vuoksi. Siihen hätään en ketään tuuraajaa saanut, joten yhdellä kameralla mentiin. Tuomas ilmoitti puhelimessa "paha olo, oksettaa". Kyllä se siitä!

Kyytiä ei ollut joten kärräsimme itsemme aina niin luotettavalla Espoon bussilla Suvelaan. Kaupan kautta Patun ja Ämön lukaaliin. "Täällähän on siivottu!", oli oma ensimmäinen kommentti heti kun pääsimme ovesta sisään. Joo, kämppä näytti epäilyttävän siistiltä, sillä poikia odottaa muutto ja vuokranantaja oli käynyt kylässä. Jopa Trainspottingin Rentonin suulla komeillut kikkeli oli siivottu näkyvistä. Kikkeleistä puheenollen, olemme nyt virallisesti taltioineet kuvauksiemme ensimmäisen kikkelin, kiitos tästä, Jape. Japella olisi kuulemma ollut treffit kuudelta, mutta mies palloili vielä kahdeksaltakin Patun ja Ämön nurkissa. "LÄHE NY JO MENEE!"

Suvizzaan siirtyessä jotkut tulivat kadulla kyselemään kesken kuvauksen mihin kuvaamme. En muista mitä vastasin, mutta välillä harmittaa että kuvasta menee ääni käytännössä "pilalle" näiden tilanteiden aikana. No, on luonnollista että ihmiset ovat kiinnostuneita eikä siinä passaa tylyilläkään.

Abnormi oli soittovuorossa ensimmäisenä. Tupa ei ollut vielä ihan täynnä, mutta aika kivasti jengiä oli jo suht aikaisin paikalla. Sinällään harmi ettei kameroita ollut kahta tai useampaa, koska tuolla mestassa puitteet olisi mahdollistaneet hyvin eri suunnista kuvaamisen ja mielenkiintoiset kuvat. No mutta niillä mennään mitä on ja ihan hyvät setit näinkin sai.

Illan mittaan tupa alkoi olemaan jo aika täynnä, valtaosa jengistä oli todennäköisesti tullut nimenomaan tsiigaamaan keikkoja, mutta oli joukossa myös niitä jotka varmaan luulivat tulevansa viettämään tavallista Suvizza-iltaa ja saivatkin nauttia tälläkertaa kotimaisesta HC-punkista. Näistä sympaattisimpia oli eräät lätkäpaitaiset ystävykset, jotka nimesimme Tuomaksen kanssa tuttavallisesti "Ratiopharm-jäbiksi".

Hero Dishonestin keikan alkaessa eturiviin änkesi parit tukevassa kuosissa olleet bailujuntit joista toiselta sain kunnon kaljasateen päälleni. Kamerakin sai osansa, mutta sitkeästi sitä pystyi jonkin aikaa lavan edustalla kuvaamaan. Jossain vaiheessa kaljasadetus rupesi olemaan sen verran uhkaksi kameralle että siirryin kauemmaksi.

Illan mittaan siinä sitten tuli nautittua musiikista ja hyvästä tunnelmasta. Muutamia känniääliöitä taidettiin taluttaa ulos, mutta yleisesti meno oli mukavaa, ihmiset ystävällisiä ja olut maistui vähän liiankin hyvälle. Toiseksi viimeisen bändin jälkeen oli aika lähteä. Partiopoikamme Jussi oli tulossa pelastamaan meitä valkealla ratsullaan Suvelan kosteasta viidakosta. Olimme selvinneet. Kalusto oli ehjää, materiaali tallessa ja kuvausryhmä mairean onnellisesti hymyilevää. Autolle päästyämme ilmoitimme iloisesti Jussille: "Määää oon ihan kännissä."

Kiitos Ämö, Patu ja muu konkkaronkka sekä ystävällinen Suvizzan henkilökunta! Tapaamisiin taas.

P.s. Tuoreimmat uutiset: Tiedottajamme Johanna on laajentanut työnkuvaansa ja on nyt myös levitys/markkinointi-tuottajamme! Jipijipi!