03:45 oli herätyskello soittamassa lennolle Ouluun perjantaiaamuna. Kentällä ryystettiin Tuomaksen kanssa silmät sikkurassa kolmen euron kahvikupillisia odotellen lennon lähtöä.
Kone oli perillä Oulussa tunnissa. Norwegian Airin jakkupukuiset mustiin nahkakäsineisiin puetut lentoemot saivat Tuomaksen ja allekirjoittaneen arvostuksen.
"Pukee hyvin tommonen natsisaksa-henkinen univormu."
"Jep, tulee varmaan raipasta jos ei käyttäydy lennolla."
Paluumatkalle aateltiin lyödä vetoa kumpi kehtaa kutsua lentoemäntiä Ilsaksi.
Koneen laskeutuessa pilviin pilvi jatkui asvalttiin asti. Oulussa oli jumalaton sumu. Johanna oli meitä heilutellen vastassa parkkipaikalla. Oli ihanaa nähdä pitkästä aikaa. Josssuuu!
Autossa meitä odotti termarillinen kahvia, sinihomejuustosarvia ja sämpylöitä. Aijai, kyllä nyt kelpaa!
Johanna oli järjestänyt palaverin Oulun Valveen elokuvakeskuksen toiminnanjohtajan kanssa joten ajettiin suoraa kentältä Valveelle. Turhanpäivästä jonninjoutavaa pörinää ei horistu vaan muutama lupsakka sana vaihdettiin ja käytiin katsomassa esityssali ja sillä lailla. Toiminnanjohtaja Sauli vaikutti maailman sympaattisimmalta ihmiseltä ja tälläsen ylypiän hesaaalaisen on aina niin vaikeaa suhtautua murteisiin muutoin kuin huvittuneesti sympaten. Valveesta jäi heti hyvä fiilis.
Seuraavaksi lähdettiin ajamaan kohti Teekkaritaloa, sillä siellä oli määrä järjestää seuraavana päivänä Crustoberfestit eli punkkikeikka, joten päätettiin mennä katsomaan jos sinne voisi viedä sunnuntain näytöksestä infoksi pari julistetta.
Perille päästyä päivystäjää ei näkynyt missään, ovet oli lukossa ja hetken aikaa koputeltiin oville. Johanna ehdotti että kiinnitetään oville kaksi julistetta joka tapauksessa. Varustautuminen oli taas loistavaa eikä kellään ollut teippiä mukana. Johannan auton ensiapulaukusta löytyi onneksi jonkinlainen harsoteippi.
Siinä sitten talon sisältä pälähtikin joku nuori jantteri kyselemään että milläs asialla ollaan mestoilla. Itseäni rupesi taas naurattamaan Oulun murre. Oululaiset voi puhua kuinka tylysti tahansa kuulostamatta tylyltä, koska murre tekee puheesta niin sympaattisen ja ystävällisen kuuloista. "Ei me olla mikkää mainostila". Edit: Myö korjattu Me-sanaksi asiantuntijan huomautuksesta. Kirjoittaen on vaikeaa imitoida mikkihiirikieliä.
Johanna soitteli jonnekin Teekkaritalon keisarille kyselläkseen onko ok jos jätetään julisteet talolle ja joku sitten laittaa ne näytille lauantain keikalle. Tämä koettiin lopulta teekkareiden taholta sen verran epäilyttäväksi touhuksi että toivoteltiin hauskaa päivänjatkoa ja lähdettiin jatkamaan matkaa julisteinemme.
Oulusta ajettiin Muhokselle jossa sijaitsi majapaikkamökkimme. Vastassa meitä oli Johannan Neeli-koira, ruskia kaverimme jonka häntä sanoo pötpöt. Nepanderin kanssa lähdettiin lenkille. Tällä lenkillä Nepa sai lempinimen "Paskansyöjä", sillä Neeli oli aina intopinkeänä löytäessään maastopoluilta herkullista hevonpeetä.
"Ah, paskaa! <3 "
Kamera oli hajalla eikä toiminut kuin automaattiasetuksella, joten tämän reissun kuvamateriaali on todella kaunista. Koska kuvista tuli muutenkin ihan hirveitä, myös kuvarajaukset on sitten hyvä tehdä samassa hengessä päin helvettiä. Se o justiinsa eikä melekee. Tässä kuvassa hevonen.
Minun oli tarkoitus tuoda Johannalle tuliaisena iso purkki kuivattuja suppilovahveroita mutta hajamielisenä hönönä unohdin ne tietysti piilopirtilleni. Päätettiin Tuomaksen kanssa tuoda Johannalle jotain sellaista, jota häneltä puuttuu, joten kävin kotikonnulla matkaa edeltävänä päivänä porrrrrnokaupassa.
Ovella vastassa oli vähän yllättäen kolme (3!!) köyrijän näköistä miekkosta eli asiakaspalvelijoista ei ollut pulaa. Yhden körätsyn kanssa sitten etsittiin liikkeen massiivisesta valikoimasta Johannalle sopivaa keinotekoista jortikkaa. Mies esitteli vehkeitä mutta en ollut tyytyväinen. "Ei mitään tommosta pikkusievää, sen pitää olla semmonen törkeen näkönen ja valtava". Pornokaupasta lähdin hårskinpunainen värinävääpeli laukussani käymään koulun tuottajan luona hakemassa dvd-levyjä ja viemässä julisteita Rokumenttiin lähetettäväksi.
Tuomas ja Johannan tuliainen.
Takaisin Muhokselle. Tuomas ja minä olimme aikaisen herätyksen takia puolikuolleita. Tuomas oli kaikenlisäksi kipeä. Istuskeltiin olohuoneessa ja ryysteltiin lämmintä rommia hunajalla ja jossain vaiheessa hoksattiin että ainiin, kohta alkaa Helsingissä meidän yleisöensi-ilta. Ei siltä tuntunut, sillä toljotettiin metsän siimeksessä keinutuolissa telkkarista Talent-ohjelmaa pieruverkkarit jalassa.
Antti "Isokäppä" Tohka oli järjestelemässä Helsingin päässä ensi-iltaamme. Laitoin Antille viestiä että miten siellä sujuu.
"En tiedä vielä. Juon kaljaa."
Justiinsa. Seuraavaksi Tohka ilmoittaa että tuli niin kiire ettei muistanut laittaa Julisteita. No joo. Jonoa oli kuulemma kymmeniä metriä ovelta kahteen suuntaan, sillä joku narikkamiehistä oli myöhässä. No onpahan suuren maailman meininkiä! Samaan aikaan Muhoksella kökötettiin villasukissa ja Talent on vaihtunut johonkin toiseen pyrkyreiden paskarealityyn.
Tohka keksi virittää Skype-yhteyden ensi-iltaan joka osottautui surkeasti toimivaksi systeemiksi. Elokuvan alussa äänien kanssa oli ollut ongelmia mutta "vääntelin jotain nappuloita" kuulemma jeesasi ääniongelmiin ja leffa pyöri ehkä suht kunnialla loppuun ja väkeä oli niin paljon ettei osa nähnyt kankaalle. Leffan aikana Antti uhkaili että elokuvan jälkeen Skype-yhteyttä yritetään uudelleen. Vastustin ajatusta vain saadakseni vastauksen "Älä sössötä!" Lopulta tää yhteys ei toiminut taaskaan joten anti olla. Sain jatkaa väsähtänyttä rommin nautiskelua.
Helsingin väenpaljous yllätti ja harmitti kyllä että yleisöensi-ilta jäi olosuhteiden pakosta työryhmältä välistä. Ja jäi varmaan monelta muultakin jotka eivät voineet aikataulusyistä jäädä jonottamaan. Toivotaan että elokuvalle saadaan toinen esitys Helsinkiin ja mieluiten teknisesti järkeviin puitteisiin.
Nukkumaan mentiin jo ennen kello yhtätoista. Seuraavana päivänä oli Johannalla luvassa kuutisen sataa kilometriä ajettavaa. Roadtrip Joulumaahan häämötteli.
