Matkalla kuunneltiin Radio Rockia ja valitettiin tietysti kaikesta niinkuin HESAlaisten kuuluukin. Maalaisia pilkattiin ja jokaiselle katukyltille hörähdeltiin. "Pälli. höhöhö. Kiiminki. Hööhöhö. Oulu. Höhöhöhö."
"Onks tää uutta Apulantaa?"
"Uh mikä kitarariffi. Tiluliluliluliluliluliluliiiii"
"AUTOTUNE. EI HELVETTI ONKS TOI AUTOTUNE???"
"Joskus pitäisi vaan osata lopettaa ajoissa."
"Autotune."
Kuuntele: http://www.youtube.com/watch?v=IdXGazKqVA0
Apulannan Pihtiote-biisistä tästä lähtien tulikin koko reissun tunnuslaulu, jolle repeiltiin joka kerta kun radiosta sitä soitettiin. Khuin roska duulessha!
Systembolagetista Tuomas löysi "ruotsalaisia homo-oluita" ja me akat ostettiin viiniä. Pari vajaaälyistä ankeaa homottelu-läppää rajalla ja sitten paluu takaisin Suomeen potemaan ainaista alemmuuskompleksia viisaita, edistyksellisiä ja kauniita ruotsalaisia kohtaan.
Päivällä kahden aikoihin alettiin olla Rovaniemellä. Ajettiin kolme kertaa väärin Arktikumin liittymästä ja tästä syystä myöhästyimme hieman näytöksestä. Sumua oli niin paljon että Ounasvaarasta tai mistään muustakaan Lapille ominaisesta ei ollut mitään näköhavaintoa, oltaisiin voitu olla ihan hyvin missä tahansa Suomen pienehkössä kaupungissa, vaikkapa Lahdessa, Porissa tai Joensuussa. Keli oli todella mälsä.
Päästiin sisälle Arktikumiin, jonka käytävillä oli hiljaista kuin kirkossa. Ei todellakaan vaikuttanut että mestoilla olisi käynnissä joku leffafestari. Hiippailimme saliin, jossa oli osa kilpailusarjojen leffoista jo näytetty. POC näytettiin viimeisenä. Kauhuksemme elokuvan alkupäässä ääni rupesi kuulumaan yhtäkkiä vain yhdestä kanavasta. Eiivvittttttt... Näytöksen äänessä oli kokoajan jotain häikkää mutta ei siinä sitten voinut mitään kuin lannistuneena todeta että jepjep. Se palautti mieleeni erään koulumme käyttömestarin kannustavan pessimistisen lausahduksen:
"Se on ihan sama miten kauniin siitä kuvasta värimäärittelyssä hinkkailee, leffafesteillä sen sitten joku känninen koneenhoitaja kuitenkin pyörittää mustavalkosena ja väärässä kuvasuhteessa."
Salissa oli kokoajan jotenkin fiilis että me ollaan ihan väärässä paikassa. Kohderyhmä tuntui väärältä, festivaalitunnelma oli lämmin kuin räntäsade ja vielä konehuoneen ääniongelmat päälle. Tää tais olla aika antikliimaksi. Joulupukkia ei ole olemassa.
Esityksen jälkeen mentiin Tuomaksen kanssa ryyppäämään Jallua Arktikumin näköalaikkunalle, vähän niinkuin lohdutukseksi. Arktikum oli edelleen niin hiljainen ettei voinut olla varma onko se edes auki vai ollaanko me siellä ikään kuin salaa. Arktista Vimmaa ei tuntunut kovin vimmaiselta.
Tästä välistä joku näytös oli peruttu joten palasimme piakkoin takaisin saliin kuulemaan kilpailusarjan voittajaelokuvan, joka oli symppis Paula Korvan Hypermarket Nation. Voitto meni onneksi hyvään osoitteeseen.
"Täällä haisee ihan delfinaariolle. Miten täällä voi haista näin paljon delfiinille?"
Puiseva tilaisuus jatkui puisevana ja päätimme lähteä skipaten "Cocktail-tilaisuuden" käytävällä. Olihan meillä luvassa vielä tuntitolkulla ajettavaa takaisin Muhokselle. NYT KYLLÄ MENNÄÄN KATSOMAAN JOULUPUKKIA.
Ulkona oli jo pilkkopimeää ja satoi tihkua. Johanna pyöritti meitä nähtävyyksissä eli käytiin katsomassa Jätkänkynttilä-siltaa ja hyppyrimäkeä (!!). Ajettiin tietysti myös Napapiirille.
"Mitä noi värilliset tötsät on?"
"Siellä on Santapark!"
Napapiirillä sai vähän fiilistä siitä mitä on olla ulkomaalainen turisti Suomessa. Legotalo-tyyppistä matkamuistomyymälää toisensa perään täynnä lappikrääsää. Minulta oli tilattu tuliaiseksi muoviset poronsarvet, joten lähdimme etsimään niitä. Muovisia sarvia ei valitettavasti löytänyt mutta ostin maailman rumimman pullonkorkinavaajan, joka oli siis upotettu julmetun epäkäytännölliseen poronsarveen. Harmi ettei se ollut muovia, mutta ehkä se kelpaa. Kamalan humalassa tuommoista pullonavaajaa ei kannata edes käyttää tai saa puhkottua silmänsä.
Vielä oli tärkein Rovaniemen nähtävyys näkemättä, nimittäin LORDIN AUKIO. Jonkin aikaa etsiskeltiin että missäs tää mesta on, kunnes lopulta Johanna bongasi sen. Auto parkkiin ja fiilistelemään. Aaah! Jääkylmää tihkusadetta, Jaloviinaa, ja Lordin aukio! Hard Rock Hallelujah!
Me olimme kokeneet Rovaniemen. Lähdetään pois.
Jonkin aikaa köröteltyämme alkoi takapenkiltä kuulua iloista sammallusta. Missä vaiheessa Tuomas ehti juomaan itsensä hauskaksi? Siellä se oli kuin varkain tintannut vahvoja ruotsalaisia oluita ja johan automatka sujui mukavammin. Apulanta soi taas radiossa. MYRSKYHUONEDDDAA.
Taas luettiin jokainen vastaantuleva kyltti ja tietysti urpoiltiin niin kuin asiaan kuului.
"Könölä. Hehhehehe!"
"ARPELA! Haha. Mitähän täällä on tapahtunut."
Juttujen taso tuntui laskevan aina uuden ajetun kilometrin myötä. Kakka/kikkeli/pieru-osaston "huumoria" ei ole tullut viljeltyä varmaan ikinä näin paljon sen jälkeen kun on täyttänyt 11 vuotta. Tai no, ehkä seuraavana päivänä pieruhuumorin määrä nousi vielä vähän enemmän.
Itseäni pissatti kokoajan automatkalla. Johannaa pieretti. Oli siinä taas työryhmä edustusmatkalla. Pissaava ohjaaja, pierevä tuottaja ja äänisuunnittelija muuten vaan umpitunnelissa.
Jonkun miljoonan tunnin päästä olimme takaisin Muhoksen mökissä. Koko päivän autoa ajanut Johanna sai vihdoin avata viininsä, Tuomas oli valmiiksi jo aivan seipäänä ja allekirjoittanut muuten vaan aivovammaisessa tilassa.
Kovin kauaa ei jaksanut hereillä pysyäkään, eikä kannattanutkaan, sillä seuraavana päivänä oli luvassa Oulun näytös, jonne ei mitään krapulaa huvittanut hankkia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti