DIMPELI DOM.

Alunperin Tuomaksen piti mennä vain äänittämään Heartburnsien keikka Dom Helsinkiin, mutta päätinkin sitten jotta mennäänpä ottamaan nauhalle samantien. Erittäin lyhyellä varotusajalla sain kakkoskuvaajaksi jo aiemminkin kameran äärellä mainetta niittäneen, tuon parkettien partisaanin, Jani Hietasen.

Päätin laittaa Janin ns. lavakameraan, saadakseni kuvaukseen "erilaista käsialaa" verrattuna muihin kuvattuihin keikkoihin, joissa yleensä itse olen ollut kuvaamassa etualalta. Itse kuvasin 2. kerroksesta, jossa pääsi helposti liikkumaan eri puolille.

Ennen keikkojen alkua, kun Tuomas oli saanut äänihommat säädettyä valmiiksi ja itse tsekattua tekniset säädöt ja kuvasuunnat, lähdettiin ulos tappamaan aikaa, sillä eka bändi (Moderni Elämä) aloitti vasta parin tunnin päästä. Käytiin hakemassa Lidlistä "evästä" ja yritettiin löytää aurinkoista puistikkoa. Lopulta päädyttiin rotvallikasan (ja se uuvatti joka ei tiedä mikä on rotvalli, katsokoot tamperelaisesta sivistyssanakirjasta) päälle glamouristi istuskelemaan, koska Kampissa ei tuntunut löytyvän muita kuin varjoisia koira- ja leikkipuistoja. Modernin Elämän jamppaset liittyivät hetken päästä seuraan.

Auringon laskiessa siirryimme sisätiloihin ja valmistautumaan keikkaan. Illan vitsi oli se kuinka yleensä pääosin garagea soitteleva vieraileva DJ (Moi vaan Pete) oli roudannut mestoille kasan 7" levyjä, mutta paikalta löytyikin vain cd-soitin, joten punkkikeikalla raikasi mm. Linkin Park. Ennen keikkaa vedettiin Tuomaksen kanssa vielä kuoharilasilliset.

"Mille kilistetään?"

"Linkin Parkille."

"OK, Linkin Parkille!" *kili*

Jani ei ollut vielä paikalla, koska pystyi saapumaan vasta kymmeneksi. Modernin Elämän aikana kuvasin kuitenkin osan keikasta yhdellä kameralla.

Modareiden jälkeen vuorossa oli Heartburns. Keikka taisi mennä ihan hyvin ja kuvaus myös sen suurempia ongelmia. Alettiin ehkä olemaan myös vähän kaljoissamme.

Illan pääesiintyjä oli Dead Moonin raunioille perustettu amerikkalainen Pierced Arrows. Alunperin ei ollut tarkoitustakaan kuvata näitä jenkkiläisiä, mutta koska kuvaaminen oli heille ihan ok, niin kuvasimme keikan alkupuolen.

Lopulta ilta venähti sinne kahden tienoolle ja lähdin roudaamaan kameraa yöbussiin. Siellä sainkin seurakseni tuntemattoman nuoren viikkiläismiehen, jonka kanssa keskustelimme mm. opinnoistamme. Kutsui myös luokseen, mutta kiitos ei nyt kuitenkaan.

Hauska ilta kaikenkaikkiaan, Domin henkilökunnalle kiitos paljon kaikesta avusta!

Piiiitkäperjantai.

Pahoittelen ettei nyt ole kuvamatskua tarjolla seuraavasta parista blogikirjoituksesta johtuen teknisistä syistä. Tai en ole varma, onko se mikään menetys.

Keväisenä aamuna ennen seitsemää körötettiin Tuomaksen kanssa kohti Patun työpaikkaa, Meritorin koululle Espoon Kivenlahteen. Patu työskentelee siellä Samu-nimisen koululaisen koulunkäyntiavustajana ja oli mukavaa päästä koululle vieraaksi.

Samu oli kuin vanha tekijä kameran edessä ja läppä lensi. Olimme sopineet, ettemme kuvaa luokassa (lasten kuvaaminen on oma byrokratiasäätönsä), joten varsinaisen opetuksen aikana lähdimme minä ja Tuomas tutustumaan läheiseen ympäristöön.

"Onpa epäsuomalaisen näköistä."

"Aika idyllisen olosta aluetta."

"Vähän kun olis jossain espanjalaisessa lähiössä!"

Istuskeltiin tovi rannassa laiturilla auringon paisteessa ja jauhettiin kakkaa. Vois sitä kai kuvauspäivän huonomminkin viettää. Välitunnilla palattiin takaisin koululle ja vietiin tuliaiseksi kahvipaketti, opettajanhuoneen kahvit oli olleet näet loppu aamulla.

Kouluvisiitti oli mukavaa vaihtelua klubikeikkojen ja dokaamisen vastapainoksi. Koko koulumiljöö oli kuin toisesta maailmasta. Päivän päätyttyä Patu ja Samu lähtivät kohti lähistöllä sijaitsevaa Samun kotia. Koska Tuomaksella ja minulla on yhteensä vain 4 kättä, eikä edelleenkään minkään sortin kalustoautoa, kuvasin matkan kamera toisessa, ja kameracase toisessa kädessä. Toisin sanoen en pystynyt operoimaan kameraa kesken matkan mitenkään. Nauratti. Ei hitto mitä amatööripaskaa taas. No sillä mennään mitä on.

Samun päästyä kotiin lähdettiin Patun kanssa kohti Suvelaa. Sillä erotuksella aikaisempiin reissuihin, ettemme menneetkään enää Kirstintien rakkaudenpesään, vaan Patun uuteen yksiöön. Uuu! Jänskää!

Patun luona äänitimme Patun ensimmäisen haastattelun, jossa venähtikin sitten jo melko pitkään ja oli aika jättää Espoo. Nimittäin päivä ei suinkaan ollut pulkassa, vaan olimme myöhemmin vielä lähdössä Masan luokse.

Ehdittiin kääntymään kotosalla haukkaamassa purtavaa ja sitten menoksi taas. Kello veteli iltakahdeksaa.

Masan luokse päästyämme heti eteisessä tuoksui maukas ruoka. Opettelimme käyttämään Homer Simpson-korkinavaajaa. Siemailtiin hyvää valkoviiniä ja äänitettiin myös Masalta haastattelu. Hyvin leppoisaa. Kun kello oli yli kymmenen, oli aika pakata pillit. Tää päivä oli tässä.

Kotiin päästyäni olo oli jotenkin paleleva ja outo ja kuumemittari kertoikin sitten sellasia lukemia että jaa, tässä ollaan näköjään kuumeessa.