Punk O Cine on valittu Arktista Vimmaa elokuva- ja mediafestivaalien kilpailusarjaan 45 elokuvan joukosta. Rovaniemi kutsuu! Festarit on 8.-12.11.
Mikäli ei pysty lähtemään ihan Rolloon asti, leffa esitetään myös Rockelokuvafestivaali Rokumentissa Joensuussa, joka järjestetään tänä vuonna 16.-20.11.
Muista näytöksistä infotaan kun tiedetään, pysykää kuulolla.
http://www.rokumentti.com
http://arktistavimmaa.org
Punk O Cine on nyt virallisesti esitetty ensimmäiselle yleisölleen kutsuvierasensi-illassa. Muutamat viimeiset päivät ennen ensi-iltaa olivat niin kaoottisia ettei allekirjoittaneella ole niistä jäljellä enää kuin suttuisia hämäriä muistoja ja muutama veikeä trauma.
Jokainen tekninen ongelma joka voi tulla vastaan, todellakin käveli vastaan ja rynnien. Elämä opetti jälleen: ÄLÄ KOSKAAN OLETA MITÄÄN. ÄLÄ KOSKAAN OLETA ETTÄ TEKNISET LAITTEET TOIMIVAT MOITTEETTOMASTI JA OVAT EHJIÄ.
Jos tekniikan kanssa oli ongelmia ja jumalatonta säätämistä muutama päivä ennen ensi-iltaa, ei niiltä todellakaan vältetty ensi-iltanakaan. Leffan esitysversio ja salin tekniikka oli testattu jo hyvissä ajoin pari viikkoa ennen esitystä ja muutamien säätöjen jälkeen kaikki toimi moitteitta. Hyvä hyvä. Vuorokautta ennen levy käytiin testaamassa uudestaan. Iloksemme havaitsimme kuvan olevan mustavalkoinen. MUSTAVALKOINEN.
Tekninen tuki olisi paikalla vasta seuraavana maanantaina. Onneksi koulumme käyttömestari Riku saapui apuun ja tuli selvittämään mistä ongelma johtuu. Tällä välin oli pakko alkaa miettimään varasuunnitelmaa. Ensi-iltaan oli noin vuorokausi ja meillä on musta-helevetin-valkoinen kuva.
Kuva saatiin kuin saatiinkin lopulta kohdilleen, kiitos Rikun. Ensi-iltapäivänä leffaa pyöräyteltiin varoiksi vielä muutama kerta soittimessa ja kaikki tuntui sujuvan hyvin ja tekniikka pelasi. Pystyimme keskittymään hetkeksi kaikkeen muuhun säätöön.
Edellisenä päivänä oli käynyt myös ilmi, että tilassa jossa tarkoituksemme oli tarjota leffan jälkeen tarjoilut eli suomeksi sanottuna RYYPÄTÄ, olikin teatteriryhmän kenraaliharjoitusten käytössä. Ja mikä mukavinta, tässä tilassa suoraa esityssalin seinän toisella puolella soittaisi bändi, tasan tarkkaan samaan aikaan kuin elokuvamme pyörii kankaalla. Aikataulumme tiivistyi kertaheitolla minuuttitarkaksi kilpajuoksuksi teatteribändin itseilmaisua vastaan. Onneksi, joustavien neuvottelujen ansiosta kaikki sujui kuitenkin hyvin ja saimme esittää leffan rauhassa, ja bändi pääsi soittamaan ajallaan.
Lopulta kävimme testaamassa leffan esitystekniikan vielä kerran puoli tuntia ennen näytöksen alkamista. Leffa pyöri normaalisti noin 5 minuuttia, kunnes....
äänet katoaa.
Jaahas.
Puolen tunnin päästä kutsuvieraiden pitäisi olla salissa ja esityksen alkaa. "No tota, jos vaikka buutataan tää systeemi." Käynnistimme koulumme -ah, aina yhtä luotettavan- auditorion esitystekniikkajärjestelmän ja toivoimme vain parasta. "Nyt sitten voidaan vaan rukoilla että leffa pyörii normaalisti esityksessä."
Lopulta elokuva pyöri normaalisti. Ensimmäisen 15 minuutin ajan itse tuijotin kangasta kauhunsekaisena odottaen milloin ääniraita taas häviää. Lopputekstien jälkeen sain huokaista helpotuksesta.
Leffan jälkeen siirryttiin syömään vegaanisia herkkuja ja juomaan boolia - niin siis sitä herkullista vissy-viinaa josta rakas tuottajamme Johanna oli kiireissään unohtanut kokonaan mehun. Niin ikään oli jäänyt merkkaamatta kumpi booleista oli alkoholitonta ja kumpi ei. Että pahoittelut vaan kaikille rattijuopoille! Nyt mulla on sitten kaapissa joku miljoona litraa mustaherukkamehutiivistettä.
Leffan jatkot vietettiin Nosturin Alakerta-baarissa. Ratikkamatkalla mutustettu Gambina sekä shottitarjoilut tekivät tehtävänsä ja ohjaaja oli loppuillasta ihan tarpeellisessa hutikassa. Seuraavana päivänä krapulaa ei tietenkään voinut viettää sen mukavammin kuin menemällä siivoamaan koululle, jonka jälkeen lähdettiin vielä roudaamaan Nosturille bändin kamoja Kamppiin ja Espooseen.
Eipä tässä voi muuta sanoa kuin kiittää kaikkia vieraita sekä tietenkin koko työryhmää. Hienointa viimeisten viikkojen ajan on ollut se, miten kärsivällisenä ja rauhallisena Tuomas, Johanna ja jopa minä itse olemme pysyneet. Usko siihen että kaikki järjestyy kun vaan järjestetään ei ole horjunut kellään missään vaiheessa, vaikka sitä on kyllä tökitty joka puolelta. Nyt sitten lisää säätämistä ja häsläämistä että elokuva saadaan yleisöensi-iltaan ja mahdollisimman monen kiinnostuneen verkko- ja tärykalvoille. Pysykää kuulolla.
-Mari
